Kävin eilen yleisökierroksella Turun yliopiston kirjaston kirjavarastossa. Kameraa en tietenkään älynnyt ottaa mukaan, joten nyt seuraa pelkkä sanallinen selostus aiheesta.
Kierros alkoi kirjaston aulasta, missä puhuttiin ensin hieman kirjaston historiasta. Alunperin kirjasto sijaitsi Turun keskustassa Phoenix-rakennuksessa, missä koko yliopisto majaili. Tilat jäivät kuitenkin pieneksi, joten kirjaston siirtämistä suunniteltiin kaupunginteatterin viereen nykyisen Hämähäkkitontin paikalle. Kirjaston varastoja varten ehdittiin 40-luvulla louhia kallioon reikä, jota tontilla oleva iso hämähäkinseitti nykyään peittää. (Verkko muuten on Outi Sarjasen ympäristötaideteos vuodelta 1995.) Yllättävän kultalahjoituksen turvin yliopisto kuitenkin päätettiin siirtää silloiselle Ryssänmäelle, jonne siis myös kirjastorakennus pystytettiin 1950-luvun alussa.
Aulasta siirryimme toisen kerroksen asiakaspalvelutiloihin katselemaan lahjoittajan muotokuvaa sekä kirjaston yhä käytössä olevia pahvikortistoja. Sen jälkeen olikin luvassa kierroksen jännin osuus, eli varastoihin tutustuminen. Olen käynyt siellä joskus ennenkin, mutta ahtaaseen, pölyiseen ja pimeään kellariin laskeutuminen oli tälläkin kertaa hyvin jännittävää.
Kellarissa meille kerrottiin varastojen hyllyjärjestyksestä, joka on kirjaston johtajana toimineen Volter Kilven suunnittelema ja melko erikoinen. Kirjat ovat varastossa luokan ja koon mukaisessa hankintajärjestyksessä. Yleisöä ei voi päästää itse hakemaan kirjoja varastosta, koska hyllyjärjestyksen ylläpitäminen olisi tällöin huomattavan vaikeaa. Aineistoa saadakseen pitää tehdä aineistopyyntö Volter-tietokannassa, ja tilatun aineiston saa seuraavana päivänä. Kaikkea aineistoa ei tosin ole luetteloitu tietokantaan: ainakin pienpainatteet täytyy pyytää paperilomakkeella, ja osa muustakin aineistosta on luetteloitu puutteellisesti.
Kellarissa kävimme myös arvokirjahuoneessa, jonka kosteutta ja lämpötilaa pystytään säätelemään muuta varastoa paremmin. Siellä näimme muun muassa 1400-luvun inkunaabeleita. Yhdessä oli hieno käsin piirretty ja lehtikullattu alkukirjain, mutta muista alkukirjaimet oli varastettu. Yhteen oli piirretty tilalle omatoimisesti aika kökön ja huvittavan näköinen korvike. Arvokirjahuoneessa näimme myös maailman pienimmän kirjan (joka oli vain muutaman millimetrin kokoinen), Shakespearen kootut muutaman sentin kokoisina pikkukirjoina sekä Aleksis Kivelle ja Porthanille kuuluneita kirjoja.
Arvokirjahuoneesta matka jatkui Juslenian alapuolella olevaan pienpainate- ja sanomalehtivarastoon. Koska Juslenia tullaan purkamaan ensi vuonna, varaston sisältö muuttaa lähiaikoina Raision Ikean lähellä olevaan etäpisteeseen. Pienpainatteet tulevat sieltä joskus takaisin Turkuun, mutta lehdet jäävät pysyvästi Raisioon. Kierroksen vetäjä suositteli, että jos joku sattuu haluamaan tutkia pienpainatteita tai sanomalehtiä, ne pitäisi tilata juuri nyt, koska muuton takia ne eivät myöhemmin ole käytettävissä.
Kierros oli mielestäni hyvin kiinnostava. Kierroksen vetäjä puhui erittäin luontevasti ja sujuvasti, ja mukana oli juuri sopiva määrä tietoa ja huumoria. Toivoisin itsekin joskus työssäni pystyväni samanlaiseen ammattitaitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti