Kirjassa käsitellään erilaisia uhma- ja murroskausia aina pikkuvauvasta raskausaikaan. Kirjoittajien mukaan esimerkiksi alle vuoden ikäisellä on peräti seitsemän kehitysharppausta, ja isommillakin lapsilla riittää erilaisia uhma- ja kehitysvaiheita.
Positiivista kirjassa on sen salliva ja järkevä asenne. Kirjoittajien mukaan erimielisyydet ja riitely lasten kanssa kuuluvat asiaan, eikä niitä tarvitse vältellä – riidat itse asiassa auttavat lapsia kasvamaan. Myöskään täydellistä johdonmukaisuutta kasvatuksessa kirjoittajat eivät pidä ehdottoman tarpeellisena, vaan joidenkin lasten kohdalla se voi olla jopa haitallista. Kirjoittajat eivät siis kannata Supernannylta ja Dr. Phililtä tuttuja ehdollistamismenetelmiä, mitä itse pidän oikein mukavana asiana.
Kirjan huonona puolena on mielestäni sen ylimalkaisuus sekä konkreettisten ja yksityiskohtaisten toimintaohjeiden puuttuminen. Lisäksi uhmaikäisten lasten vanhemmilta kerätyt kommentit tuntuivat vähän huvittavilta – kaikki tuntuivat ajattelevan epäonnistuneensa vanhempina, kun lapsen kanssa tulikin erimielisyyksiä. Kirja on ilmestynyt alun perin Ruotsissa, jossa kuulemma konsensukseen pyrkiminen ja demokraattisuus on tärkeämpää kuin Suomessa, mikä ehkä selittää riitelyn aiheuttamaa ahdistusta.
Oma lapseni on vielä sen verran pieni, etten tiedä, kuinka paikkansapitäviä kirjan kuvaukset uhmakausista ovat. Itse en muista havainneeni alle 1-vuotiaan seitsemästä kehitysharppauksesta kuin ehkä yhden. Vähän kyllä mietin, mistä psykologit tietävät, että esimerkiksi puolivuotias tiedostaa olevansa hyvin pieni, tai miten vauvojen ajatusmaailmaa ylipäätään pystytään tutkimaan.