Kiyohiko Azuma: Azumanga Daioh 1 - 4

Azumanga Daioh on ensimmäinen ja Hamsteripäiväkirjojen ohella jokseenkin ainoa lukemani manga. Humoristinen strippisarjakuva kertoo lukiotyttöjen ja heidän opettajiensa kommellustentäyteisestä elämästä, jossa osansa on myös unilla ja mielikuvituksella.

Ensimmäisellä lukukerralla en meinannut tajuta sarjakuvasta yhtään mitään käänteisen lukusuunnan takia, mutta luettuani sen nyt muutaman vuoden päästä uudestaan asiat avautuivat huomattavasti paremmin. Tällä kertaa pystyin myös erottamaan melko samannäköiset henkilöt toisistaan.

Sarjakuvassa on joitakin japanilaiselle kulttuurille ominaisia juttuja, esimerkiksi murrevitsejä, joita suomalaisen lukijan on vaikea ymmärtää. Myös yhden lukion opettajista, pervon herra Kimuran, hauskuus jää avautumatta. Lisäksi yksi päähenkilöistä katoaa omituisesti tarinan keskivaiheilla ilmestyäkseen selittämättömästi takaisin viimeisillä sivuilla. Omituisuuksista huolimatta pidän sarjakuvasta kovasti; suosikkihahmoni on hajamielinen ja luovasti ajatteleva Osaka.

Suosittelen tätä melko lyhyttä, vain neliosaista mangaa kaltaisilleni manga-aloittelijoille, joista monikymmenosaiset mangasarjat tuntuvat lannistavilta. Tosin sarjakuvaa voi olla vaikea saada luettavakseen: sitä ei ole myynnissä oikein missään, ja jouduin koluamaan useammankin kaupungin divarit ennen kuin lopulta onnistuin löytämään sen.

Liisa Karvinen: Riisiä tiskin alta

Kirjassa esitellään Japanin kulttuuria tokiolaisten alueiden kautta. Kirjoittaja on valinnut paikkoja, jotka hänen mielestään liittyvät esimerkiksi työelämään tai ruokakulttuuriin, ja käsittelee erinäisten aasinsiltojen kautta koko Japanin tilannetta näiden tokiolaisalueiden yhteydessä. Ratkaisu ei ole täysin toimiva. Kartan puute vaikeuttaa huomattavasti maantieteellisen ulottuvuuden ymmärtämistä, ja koska paikat ja asiat eivät mitenkään saumattomasti liity yhteen, lopputulos on hieman sekava.

Takakannessa ja esipuheessa uhotaan, että kirja oikoo suomalaisten käsityksiä Japanista ja kertoo, pitävätkö totutut käsityksemme sittenkään paikkansa. Itse en ole mikään suuri Japanin tuntija, mutta kirjassa oli silti varsin vähän uutta tietoa. Kiinnostavinta oli mielestäni tieto buraku-vähemmistöstä, josta en ole koskaan aikaisemmin kuullut. Kyseessä on syrjitty sosiaalinen vähemmistö, etnisesti japanilaiset ja japanin kieltä puhuvat muinoin eläneiden teurastajien, nahkureiden ja suutareiden jälkeläiset.

Suosittelen kirjaa suomalaisille, jotka ovat aikeissa matkustaa Japaniin tai Japanista kiinnostuneille, joilla ei ole vielä kovin hyviä pohjatietoja. Populaari- ja nuorisokulttuuria kirjassa ei valitettavasti juurikaan esitellä, joten kohderyhmänä ehkä ovat hieman varttuneemmat Japanin ystävät.