Turkulaisia antikvariaatteja: Antikka Hati

Aikoinaan Antikka Hatissa asiointi oli elämys. Kun liikkeeseen meni sisään, jostakin näkymättömistä kuului rytmikästä uuh aah -ääntelyä. Tiskin takana istuva setä painoi nappia, ja ääntely lakkasi. Hämmentyneen asiakkaan katse liukui ulko-oven vieressä olevista pornolehdistä harlekiinihyllyn kautta viime vuosituhannella painettuihin satunnaisiin kovakantisiin kirjoihin. Lopulta +60-lehtien vierestä löytyi se, mitä oli tultu hakemaan, eli edulliset Lucky Luket ja Asterixit. Kun ostos oli suoritettu ja suunta ovea kohti, rytminen läähätys jatkui.

Kerran tiskin takana oli ihan erinäköinen mies, mutta äänitehosteet olivat samat. Liekö ollut pakollista puuhaa henkilökunnalle.

Oli pieni pettymys, kun kesällä Hatissa käydessäni tiskin takana olikin pari nuorta tyyppiä, eikä minkäänlaista ähinää kuulunut. Kuulin perheenjäseneltä, että omistaja olisi vaihtunut, ja että Hati aikoisi jatkossa erikoistua jonkinlaiseen keräilyesineistöön. Viime käyntikerralla siihen suuntaan ei tosin ollut viitteitä, samat tutut myyntituotteet siellä olivat kuin ennenkin (tosin ilman niitä Lucky Lukeja). Sinänsä ymmärrettävää, koska Hatin vanhasta varastosta voi olla vaikea päästä myymällä eroon.

Mikäkö olisi Hatille sopiva tunnusmusiikki? No pornoelokuvan taustamusiikki tietysti. Valitettavasti siveellisyyteni estää minua etsimästä sellaista YouTubesta, joten joudutte nyt vain kuvittelemaan sen itse.

Turkulaisia antikvariaatteja, Omituiset Opukset

Ennen vanhaan Omituisten Opusten kirjakauppaa Puutorin varrella piti parrakas mies, joka istui tiskin takana pasianssia pannen. Asiakkaiden piti tervehtiä korrektisti sanomalla ”Hyvää päivää”, muuten omistaja katsoi paheksuvasti. Kirjat olivat hyllyissä ainakin kolmessa rivissä ja kuten antikvariaatin nimestäkin voi päätellä, osa niistä oli aika omituisia.

Yllätys oli suuri, kun eräänä päivänä muutamia vuosia sitten liikkeestä löytyikin nuori siloposkinen mies ja sitä paitsi kokonaan uusi huone – tai no, ei se aivan uusi ollut, aikaisemmin se vain oli ollut tupaten täynnä kirjoja.

Nykyään Omituiset Opukset on Turun avarin, valoisin, selkein ja miellyttävin antikvariaatti – vähän niin kuin divareitten Coldplay. Kirjat on pantu esille järkevään järjestykseen, valikoima on hyvä, ja etsimänsä on helppo löytää. Liikkeeseen pääsee lastenvaunujen kanssa, ja jos ovella on vaikeuksia, ystävällinen myyjätyttö auttaa. Hinnoittelupolitiikka on selkeä ja oikeudenmukainen. Kaupassa on erityisen hyvin sarjakuvia, fantasiaa sekä aikuisten ja jossain määrin myös lasten kertomakirjallisuutta.

Huonona puolena voi mainita, että omistaja on melko harvoin paikalla, ja muu henkilökunta ei yleensä osta asiakkailta kirjoja. Liikkeessä asiointi ei myöskään ole samanlainen eeppinen extreme-kokemus kuin Alfa-Antikvassa.

Turkulaisia antikvariaatteja, Vistan divari / Brahen antikvariaatti

Vistan divari sijaitsi ennen Paimiossa. Sillä paikalla, missä se nykyään sijaitsee Brahenkadulla, oli aikaisemmin Vaskikarin antikvariaatti. Jonkin oudon fuusion seurauksena Vaskikari on sittemmin muuttunut Vistaksi ja liikkeiden varastotkin näyttävät yhdistyneen.

Jos Vistan divari olisi ihminen, se olisi kiinnostava, mutta hiukan sekava vanha sukulaissetä. Jos se olisi musiikkia, se olisi rautalankaa. Valikoimassa on runsaasti vanhoja tietokirjoja sekä lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta hyllyjärjestys on epämääräinen ja hiukan epäsiisti. Oven lähellä olevasta pokkaritelineestä löytyy halvalla luettavaa. Henkilökunta on mukavaa ja puheliasta, mutta omistaja ei aina ole paikalla, ja muilla ei ole lupaa ostaa kirjoja. Olen tehnyt joskus Vistasta hyviä löytöjä, mutta mitenkään itsestään selvää se ei ole. Lisäksi liikkeeseen on mahdotonta mennä lastenvaunujen kanssa. Vaskikarin ajoista liiketila on kuitenkin hiukan avartunut, mitä voi pitää positiivisena kehityksenä.

Turkulaisia antikvariaatteja, Alfa-Antikva

Hyvä lukija. Ennen kuin jatkat, avaa tämä linkki ja varmista, että musiikki alkaa kuulua. Nyt voit jatkaa lukemista.

Astut sisään liikkeeseen, joka vaikuttaa ensin pieneltä. Hetken päästä huomaat, että ahtauden vaikutelma johtuu kirjojen ja muun materiaalin paljoudesta: niitä on seinänvierillä olevissa lattiasta kattoon ulottuvissa hyllyissä, keskilattian ständeissä, huojuvissa pinoissa, päällekkäin pinotuissa pahvilaatikoissa. Vasta seistyäsi joitakin sekunteja ovella tajuat, että yhden kirjapinon alla on tiski ja sen takana laiha viiksekäs mies. Mies keskeyttää puuhansa hetkeksi vilkaistakseen sinua arvioivasti. Kun tervehdit, hän vastaa niukasti.

Uskaltaudut pitemmälle liikkeeseen. Kirjahyllyjen väliin on jätetty tuskin jalkaterän mentävä polku. Alimmilla hyllyillä olevia kirjoja on mahdotonta nähdä, koska niiden edessä on painavia pahvilaatikoita. Ylempänä olevia ei voi nähdä, koska olet liian lähellä hyllyä. Jos liikkeessä vallitsee jonkinlainen järjestys, se ei avaudu sinulle.

Yhtäkkiä liikkeeseen astuu toinen asiakas! Hän on epäsiisti mies, jolla on saksanpaimenkoira! Koira on kiltti, mutta iso. Se ei osaa tai halua peruuttaa. Kapealla käytävällä et pääse sen ohi. Märkä vaaleanpunainen kieli häilyy nivustesi tasalla, kun huomaat, että käytävä kiertää huoneen ympäri. Seuraat käytävää, kunnes vastassasi on toinen asiakas. Kapealla käytävällä ohittaminen on hankalaa. Joudutte painautumaan toisianne vasten. Rintakehänne raapivat toisiaan, näet jokaisen karvan ajelemattomassa leuassa ja haistat hien ja tupakan. Voisitte vaikka pussata. Lopulta nykäiset itsesi vapaaksi puristuksista ja olet kaatua pää edellä cd-levyjen sekaan.

Silloin huomaat tiskillä olevassa pinossa sen Moorcockin, jota olet etsinyt siitä lähtien, kun 15-vuotiaana et ostanut sitä Akateemisesta Kirjakaupasta. Sinun on pakko saada se.

Käännyt katsomaan viiksekästä miestä. Hän katsoo sinua silmälasiensa ylitse. Selvität kurkkuasi ja saat kuiskattua: ”Voisinko katsoa tätä kirjaa?” 

Viiksekäs mies ei sano mitään. Hän vain katsoo sinua, ja tiedät, että katse on kysymys: Oletko todella aivan varma? Haluatko tätä todella?

Tuet kirjapinoa, kun viiksekäs mies kirurgin tarkkuudella ujuttaa kirjaa muiden välistä. Hiki kihoaa teidän molempien otsalle. Lopulta kirja on kädessäsi.

20 euroa. Sinulla ei oikeastaan olisi niin paljon. Kysyt ujosti, olisiko mahdollista saada alennusta. Viiksekäs mies ei oikeastaan naurahda. Siihen äännähdys on liian lyhyt ja kuivakka. Et kehtaa jättää kirjaa ostamatta sen jälkeen, kun se on suurella vaivalla kaivettu esille. Otat lompakon esille ja päätät mieluummin elää makaronilla loppukuun kuin uhmata antikvariaatin omistajaa.

Kun lopulta pääset ulos, Yliopistonkatu ei ole koskaan tuntunut yhtä avaralta.

Tämän novellin lisäksi täytyy todeta, että Alfa-Antikvan omistajalla Pertti Grönholmilla on todella hyvä muisti. Hän tietää, missä jokainen laajaan ja hyvään valikoimaan kuuluva kirja sijaitsee. Lisäksi hän muistaa paitsi asiakkaansa, myös näiden puolisot ja sen, mitä puoliso on ostanut asiakkaalle joululahjaksi. Täysi-ikäiset miehet voivat saada osakseen pientä ystävällistä pottuilua, mutta naisille ja lapsille hra Alfa on ystävällinen. Erityisesti Alfan kaunokirjallisuusvalikoima on vertaansa vailla ja hinnat todellisuudessa melko kohtuullisia. Kiireisille ja ahtaanpaikankammoisille en kuitenkaan paikkaa suosittele.