Viljo Kosonen: Intian ihmeitä oppimassa

Kosonen matkusti Unescon stipendillä vuonna 1958 Kaukoidän maihin tutustumaan sikäläiseen kansansivistystyöhön. Vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassa on piirteitä matkakertomuksesta ja aikuiskasvatuskentän kuvauksesta, mutta se ei ole oikein kumpaakaan: rakenne on sekava eikä mielestäni etene kronologisesti tai temaattisesti loogisessa järjestyksessä. Teoksen suurin anti on kirjoittajan uskossa sivistystyön merkitykseen sekä suomalaismatkailijan havainnoissa vieraista kulttuureista ennen nykypäivän tiedonvälityksen aikaa.

Saga Roos: Sadun ja seikkailun Kongo (1949)

Joskus kuulee väitettävän, että suomalainen rasismi olisi uusi ilmiö ja johtuisi maahanmuutosta. Vuonna 1933 Kongoon muuttaneen Saga Roosin kirja osoittaa, ettei näin ole. Kirjoittaja kuvaa paikallisia alkuasukkaita niin ylenkatseellisesti ja ennakkoluuloisesti, että se on välillä huvittavaa, välillä karmivaa. Kirja näyttää, että vaikka Suomella ei omia siirtomaita ollutkaan, kolonialismin pahimmat asennevammat oli omaksuttu täälläkin. Myös Roosin osoittama myötätunnon puute paikallisia villieläimiä kohtaan herättää huomiota. Suosittelen teosta rasismin historiasta kiinnostuneille, mutta varoitan, että lukiessa kirjoittajan naiivista pölvästiydestä voi tulla paha mieli.