Suosittuja kirjoja, joista en pitänyt

Kuten blogistanikin ilmenee, en kauheasti välitä useimmista lukemistani kirjoista. Luettelen tässä muutamia suosittuja tai hyvät arvostelut saaneita kirjoja, joista en pitänyt. Pyydän jo etukäteen anteeksi aiheuttamaani mielipahaa - jotkut näistä varmaan ovat blogini lukijoiden suosikkeja.

Sofi Oksanen: Puhdistus. Kirja käsittelee mielenkiintoista ja tärkeää aihetta, virolaisten ja naisten sortoa. Romaanina se on kuitenkin mielestäni, anteeksi nyt vain, ihan kökkö. Kerronta on naiivia ja osa tapahtumista epäuskottavia. Kirjailija jättää pahimmat julmuudet kertomatta luottaen lukijan päättelykykyyn ja mielikuvitukseen, jonka ei kuitenkaan mielestäni kohtuudella voi olettaa ulottuvan kykyyn kuvitella neuvostoaikaisia kidutuksia. Mielestäni teos toimisi paremmin näytelmänä, missä muodossa sitä kai on esitettykin.

Stieg Larsson: Millennium-trilogia. Paikoitellen ihan viihdyttäviä jännäreitä, joita kuitenkin kuormittaa omituinen naisviha ja ajoittainen kerronnan laahaavuus. Kumpikaan päähenkilöistä ei ole uskottava (etenkin Mikael Blomkvistin toimintakohtaukset ovat ihan hölmöjä), ja toisin kuin jotkut ovat antaneet ymmärtää, Lisbeth Salander on roolimalliksi soveltumaton. Kirjat ovat mielestäni oikea malliesimerkki eräänlaisesta muka-feminismistä, missä naispäähenkilön osoittaminen erityisen vahvaksi hahmoksi ikään kuin oikeuttaa kaikenlaisten raakuuksien ja seksuaalisen väkivallan kuvaamisen.

Susanna Clarke: Jonathan Strange ja herra Norrell. Kirjasta on sanottu, että sen kerrontatapa on tärkeämpää kuin sisältö. Ilmeisesti suomennos ei tee teokselle oikeutta, koska en kerta kaikkiaan saanut siitä mitään irti.

George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu. Olin kuullut sarjasta niin paljon kehuja, että aloitin sen lukemisen innolla. Tosiasiassa kirjoissa vilisee kansa- ja luonnontieteellisiä virheitä sekä epäselvyyksiä, eivätkä henkilöt ole psykologisesti uskottavia. Starkin lapsien kamppailu elämän vastoinkäymisiä vastaan on melodramaattisuudessaan jopa naurettavaa, ja väkivallan kuvaukset vastenmielisiä. En pidä suomenkielisten laitosten käännöstä ja kansikuvia onnistuneina. Saman kirjallisuudenlajin edustaja Joe Abercrombie hoitaa homman mielestäni paljon paremmin onnistuen kirjoittamaan rosoista ja karua aikuisten fantasiaa huomattavasti enemmällä huumorilla ja vähemmillä raiskauksilla.

Reijo Mäki: Vares-kirjat. Eiväthän ne edes ole dekkareita.

Dan Brown: Da Vinci -koodi, Enkelit ja demonit. Albiinomunkkeja? Bondage-assassiineja? Oikeasti?

Mikä kirja sinusta sai aivan liian hyvät arvostelut tai liikaa myyntimenestystä? Kerro kommenteissa!