Tarina tohtori Jekyllistä ja herra Hydesta lienee kaikille tuttu. Itsekin kävin keväällä katsomassa Riku Niemisen tähdittämän musikaaliversion Turun kaupunginteatterissa - alkuperäistä vuonna 1886 ilmestynyttä romaania sen sijaan en ollut lukenut ennen kuin nyt.
Kirja osoittautui yllättävän ohueksi, vain runsaan sadan sivun laajuiseksi, sekä yllättävän yksinkertaiseksi. Kirjailija kertoo tarinan tohtori Jekyllin kohtalokkaista kokeista ja niiden seurauksista varsin suoraviivaisesti ja ilman rönsyjä. Ero musikaalikäsikirjoitukseen on huomattava: alkuteoksessa henkilöt ovat vanhempia, väkivalta on lievempää, eikä romanttisia sivujuonia ole. Tohtorin arvottomiin huvituksiinkin viitataan ainoastaan peitellysti. Kirjan juoni ei sellaisenaan varmaankaan toimisi näyttämöllä kovin hyvin, mutta joudun toteamaan, että pidän alkuteoksesta kuivakoine keski-ikäisineen kuitenkin enemmän kuin sinänsä viihdyttävästä, vauhdikkaasta ja muutenkin erinomaisesta näytelmästä.
Alkuteoksessa on myös se ero näytelmään verrattuna, että herra Hyde on fyysisesti hyvin erilainen kuin tohtori Jekyll, muun muassa pienikokoisempi ja nuorempi. Kirjassa Jekyllin muutos Hydeksi on sekä henkinen että fyysinen, kun taas näytelmässä pelkästään henkinen - mikä ei sikäli ole kovin yllättävää, että hienon kaksoisroolin vetänyt Nieminen ei toki olisi pystynytkään yhtäkkiä kutistumaan lavalla.
Robert Louis Stevensonin kauhuromaani on mielestäni helppolukuinen ja viihdyttävä, ja avaa kiinnostavan näkökulman 1800-luvun lopun moraalisiin pohdintoihin. Suosittelen lukijoilleni sekä alkuteosta että näytelmää.
