Tämän päivityksen aiheena piti alun perin olla lista omasta mielestäni hyvistä kirjoista. Listasta olisi kuitenkin tullut absurdin pitkä, joten päätin listata kirjoja, jotka ovat jollakin tavalla vaikuttaneet elämääni ja ajatteluuni.
J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta: Luin kirjan ensimmäistä kertaa hyvin nuorena, ja on vaikea sanoa, kuinka paljon se on vaikuttanut ajatteluuni ja kuinka paljon löysin siitä sellaista, mikä tuntui omalta. Kirja kuvittaa monia itselleni tärkeitä asioita, kuten luonnon kunnioittamista, sinnikkyyttä ja oman osuutensa tekemistä siitä huolimatta, ettei tiedä, tekevätkö muut omansa.
Raamattu: Raamattua käytetään paljon muiden ihmisten tuomitsemisen välikappaleena. Sen jälkeen kun luin kirjan itse, en ole ottanut näitä tuomioita senkään vertaa vakavasti kuin aiemmin. Jeesus oli kiinnostava tyyppi ja pidän erityisesti evankeliumeista, mutta on Raamatussa muutakin kulttuurihistoriallisesti ja viihteellisesti merkittävää.
Enki Bilal, La foire aux immortels: Tajusin sarjakuvan luettuani ensimmäistä kertaa kunnolla, että sarjakuva voi olla taidetta. Bilalin mielettömät sekatekniikkaruudut tuntuvat edelleen tuoreilta ja ainutlaatuisilta. Sarjakuva myös tutustutti minut Baudelaireen ja sitä kautta dekadenssiin taidesuuntauksena ja edelleen akatemiamaalauksen perinteeseen. Valitettavasti sarjakuvan suomennos on ihan hirveä ja ahdistun aina, kun näen sen kirjastossa.
Volter Kilpi, Alastalon salissa: Kirja haastoi käsitykseni siitä, mikä on mahdollista kaunokirjallisuudessa. Sen lukeminen on meditatiivinen ja mielen rajat ylittävä kokemus.
Robert M. Pirsig, Zen ja moottoripyörän kunnossapito: Opin kirjasta kaksi tärkeää asiaa: sen, ettei koskaan pidä olettaa vaan aina tarkistaa, sekä hiukan vaikeammin selitettävää osaamista teknisten töiden alueella.
Mikä kirja muutti sinun elämäsi? Kerro kommenteissa!
Mikä kirja muutti sinun elämäsi? Kerro kommenteissa!
Todella vaikea kysymys, kun sitä aloin miettiä. Mahdollisimman lyhyesti ja ilman turhaa pseudofilosofointia:
VastaaPoistaVäinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -sarja. Luin ekan kerran joskus seiskaluokalla, sitten heti uudelleen. Herätti paljon ajatuksia oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnasta.
Robertson Davies: The Cornish Trilogy (kuten oikeastaan kaikki muutkin romaanit). Löysin lukiossa ja luin uudestaan ja uudestaan. Tärkeintä näissä oli tunne siitä, että kaikki on juuri niin mielekästä ja kiinnostavaa, kuin itse päättää. Syy, miksi aloin pitää englannin kielestä.
Terry Pratchett: Sam Vimesin ja noitien ympärille keskittyvät kirjat. En jaksa listata kaikkia, koska niitähän on paljon. Nämä ovat edelleen takuupiristäjiä, tilanteessa kuin tilanteessa. Näiden merkitystä on oikeastaan vaikea tiivistää, mutta ovat kyllä muuttaneet elämääni. Paremmaksi.
Margaret Mitchell: Gone With the Wind eli Tuulen viemää. Scarlett hahmona on vain loistava esimerkki selvitymisestä keinolla millä hyvänsä, vaikka henkilö itse on kaikkea muuta kuin täydellinen. Harvemmin olen sensuurin kannalla, mutta tähän tehty karmea jatko-osa on teos, jonka kaikki kappaleet polttaisin iloisesti roviolla. Se kirja tuntuu rikokselta alkuperäistä kohtaan.
Hermann Hesse: Arosusi. Tämä vain räjäytti tajunnan sillä, kuinka joku täysin vieras henkilö voi kuvata tiettyjä vaikeita tunteita niin prikulleen oikein.
Nämä tuntuivat oikeilta vastauksilta, kun kirjahyllyä riittävän kauan tuijotin.
Konkreettisessa mielessä elämääni lienevät eniten muuttaneet pääsykoekirjat, mutta sitä tuskin tässä haettiin. =)
Luin Waltarin Sinuhen joskus ala-asteella (ehkä viidennellä tai kuudennella). Siitä jäi mieleen Nefernefernefer, ja tajusin ehkä ensimmäisen kerran abstraktilla tasolla jotain ihmisen pahuudesta ja voimattomuudesta vastustaa kiusauksia - vaikea analysoida näin parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta muistan vaikuttuneeni suuresti. Kirjaan uudelleen tarttuminen ei kuitenkaan innostanut, ja luin kirjan uudelleen vasta viime keväänä.
VastaaPoista