Turkulaisia antikvariaatteja, Alfa-Antikva

Hyvä lukija. Ennen kuin jatkat, avaa tämä linkki ja varmista, että musiikki alkaa kuulua. Nyt voit jatkaa lukemista.

Astut sisään liikkeeseen, joka vaikuttaa ensin pieneltä. Hetken päästä huomaat, että ahtauden vaikutelma johtuu kirjojen ja muun materiaalin paljoudesta: niitä on seinänvierillä olevissa lattiasta kattoon ulottuvissa hyllyissä, keskilattian ständeissä, huojuvissa pinoissa, päällekkäin pinotuissa pahvilaatikoissa. Vasta seistyäsi joitakin sekunteja ovella tajuat, että yhden kirjapinon alla on tiski ja sen takana laiha viiksekäs mies. Mies keskeyttää puuhansa hetkeksi vilkaistakseen sinua arvioivasti. Kun tervehdit, hän vastaa niukasti.

Uskaltaudut pitemmälle liikkeeseen. Kirjahyllyjen väliin on jätetty tuskin jalkaterän mentävä polku. Alimmilla hyllyillä olevia kirjoja on mahdotonta nähdä, koska niiden edessä on painavia pahvilaatikoita. Ylempänä olevia ei voi nähdä, koska olet liian lähellä hyllyä. Jos liikkeessä vallitsee jonkinlainen järjestys, se ei avaudu sinulle.

Yhtäkkiä liikkeeseen astuu toinen asiakas! Hän on epäsiisti mies, jolla on saksanpaimenkoira! Koira on kiltti, mutta iso. Se ei osaa tai halua peruuttaa. Kapealla käytävällä et pääse sen ohi. Märkä vaaleanpunainen kieli häilyy nivustesi tasalla, kun huomaat, että käytävä kiertää huoneen ympäri. Seuraat käytävää, kunnes vastassasi on toinen asiakas. Kapealla käytävällä ohittaminen on hankalaa. Joudutte painautumaan toisianne vasten. Rintakehänne raapivat toisiaan, näet jokaisen karvan ajelemattomassa leuassa ja haistat hien ja tupakan. Voisitte vaikka pussata. Lopulta nykäiset itsesi vapaaksi puristuksista ja olet kaatua pää edellä cd-levyjen sekaan.

Silloin huomaat tiskillä olevassa pinossa sen Moorcockin, jota olet etsinyt siitä lähtien, kun 15-vuotiaana et ostanut sitä Akateemisesta Kirjakaupasta. Sinun on pakko saada se.

Käännyt katsomaan viiksekästä miestä. Hän katsoo sinua silmälasiensa ylitse. Selvität kurkkuasi ja saat kuiskattua: ”Voisinko katsoa tätä kirjaa?” 

Viiksekäs mies ei sano mitään. Hän vain katsoo sinua, ja tiedät, että katse on kysymys: Oletko todella aivan varma? Haluatko tätä todella?

Tuet kirjapinoa, kun viiksekäs mies kirurgin tarkkuudella ujuttaa kirjaa muiden välistä. Hiki kihoaa teidän molempien otsalle. Lopulta kirja on kädessäsi.

20 euroa. Sinulla ei oikeastaan olisi niin paljon. Kysyt ujosti, olisiko mahdollista saada alennusta. Viiksekäs mies ei oikeastaan naurahda. Siihen äännähdys on liian lyhyt ja kuivakka. Et kehtaa jättää kirjaa ostamatta sen jälkeen, kun se on suurella vaivalla kaivettu esille. Otat lompakon esille ja päätät mieluummin elää makaronilla loppukuun kuin uhmata antikvariaatin omistajaa.

Kun lopulta pääset ulos, Yliopistonkatu ei ole koskaan tuntunut yhtä avaralta.

Tämän novellin lisäksi täytyy todeta, että Alfa-Antikvan omistajalla Pertti Grönholmilla on todella hyvä muisti. Hän tietää, missä jokainen laajaan ja hyvään valikoimaan kuuluva kirja sijaitsee. Lisäksi hän muistaa paitsi asiakkaansa, myös näiden puolisot ja sen, mitä puoliso on ostanut asiakkaalle joululahjaksi. Täysi-ikäiset miehet voivat saada osakseen pientä ystävällistä pottuilua, mutta naisille ja lapsille hra Alfa on ystävällinen. Erityisesti Alfan kaunokirjallisuusvalikoima on vertaansa vailla ja hinnat todellisuudessa melko kohtuullisia. Kiireisille ja ahtaanpaikankammoisille en kuitenkaan paikkaa suosittele.