Teologis-biologinen sekaannus

Kun olin lapsi, minulle luettiin paljon Pikku-Marjan eläinkirjaa. Erityisesti mieleen on jäänyt runo Äkäinen on vuohipukki - eli niinkään dramaattisen hybris - nemesis -tematiikkansa takia, vaan koska mielessäni yhdistin pikkukuvan pukin aina Jeesukseen.

Eikä mikään ihme. Onhan kuvassa ristinmuotoinen kappale, piikikkäitä kasveja, kärsimystä sekä karvainen, kiharainen hahmo.

Tämän väärinkäsityksen valossa voimmekin pohtia, onko lasten uskonnollisessa kasvatuksessa järkeä. Tulokset eivät ainakaan puhu puolestaan.

Lähikirkkomme alttaritaulussa olevaa hahmoa muuten luulin kummitukseksi. En edelleenkään ole ihan varma, esittääkö se Pyhää Henkeä vai haudasta nousevaa Kristusta.

A. J. Jacobs: Raamatullinen vuosi

Manhattanilla asuva liberaali agnostikkojuutalainen aloittaa vuoden kestävän hengellisen matkan yrittämällä noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Monet Raamatun käskyistä osoittautuvat epäselviksi, ristiriitaisiksi tai kummallisiksi. Hieman yllättäen outo lähestymistapa uskontoon saa Jacobsin kuitenkin löytämään elämäänsä hengellisyyttä, ja vuoden lopussa hänellä on jonkinlainen uskonnollinen vakaumus.

Jacobs käyttää suurimman osan vuotta Vanhan testamentin noudattamiseen ja keskittyy viimeiset kuukaudet Uuteen testamenttiin. Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, kristinusko on hänelle pääosin vierasta, ja niinpä kirjan loppuosa onkin vähemmän vakuuttava kuin alkuosa. Jacobs ei viimeisissä luvuissa käsittele niinkään Uuden testamentin tekstiä kuin sekoilee epämääräisesti Vanhan testamentin ja fundamentalistikristittyjen parissa, mikä näin maltillisen luterilaisen (meidätkin sentään mainitaan) näkökulmasta on outoa.

Kirjassa kiehtoo Jacobsin hengellisen etsinnän vilpittömyyden sekä keinojen omituisuuden välinen ristiriita. Kirja on hyvin avoin, rehellinen ja inhimillinen, ja tuo esille myös kirjoittajan luonteen huonot puolet. Ehkä kiehtovin oivallus kirjassa on se, ettei Raamatun kirjaimellinen noudattaminen ole välttämättä uskonnollisessa mielessä hyvä asia, vaan sekin voi olla eräänlaista epäjumalanpalvontaa - keskittymistä sanoihin varsinaisen sisällön sijaan.

Suosittelen Jacobsin kirjaa uskonnosta kiinnostuneille, joista perinteisempi hartauskirjallsuus tuntuu vieraalta.

Vähemmän selkeä ilmestys

 

 

Torvia, lamppuja ja ratsumiehiä! Eihän tästä tajua mitään!

Hei, mutta meillähän on Ilmestyskirjan selitys!

Öö, olisikohan kellään Ilmestyskirjan selityksen selitystä...

(Älkää peljästykö. Pussinäädän kirjablogi ei aio muuttaa nimeään Pussinäädän Raamattublogiksi. Oikeaa kirja-asiaa tulee taas, kunhan ehdin lukea.)

Päivän sana

Hesekielin kirjaa lukiessani tulin muistelleeksi muita Vanhan Testamentin hauskuuksia. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan seuraavaa (9:20-25):

"Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Silloin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana. Kun Nooa selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, hän sanoi: -- Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja."

Tämä herättää monia kysymyksiä, nimittäin:

1) Kannattaako ryypätä niin paljon, että sammuu munasillaan

2) Jos näin pääsee käymään, kannattaako suuttua, jos oma poika sattuu näkemään

3) Ja vaikka suuttuisikin, miksi kirota pojanpoika eikä poikaa?

Hesekielin kirja

Perheenjäsen kertoi, että Hesekielin kirjan ensimmäisen luvun lukeminen on juutalaisessa seurakunnassa kielletty alle 30-vuotiailta. Olen toki lukenut kirjan joskus aikaisemminkin, mutta koska ainoa Hesekielistä mieleen tuleva asia oli Laulavan salapoliisin unohtumaton Dry Bones -biisi, päätin uudistaa tuttavuuteni tähän merkittävään profeettaan.

Hesekielin kirja liittyy israelilaisten pakkosiirtolaisuuteen 500-luvulla eKr. ja se koostuu pääasiassa kolmesta aiheesta: ennustuksista israelilaisia vastaan, ennustuksista muita kansoja vastaan sekä ohjeista temppelin rakentamiseksi ja maan jakamiseksi Israelin heimojen kesken. Kirjan ensimmäinen luku on todella hämmentävä kuvaus Herran kirkkaudesta, joka ilmenee jonkinlaisen hohtavan härvelin muodossa. En voi väittää ymmärtäneeni siitä yhtään mitään. Kirjassa on myös muita vaikuttavia ja hupaisia kohtia. Herra esimerkiksi käskee kirjan alkupuolella Hesekieliä paistamaan leipänsä ihmislannassa, mutta kun tämä kauhistelee moista ajatusta, Hän armahtaa profeettaa ja antaa luvan käyttää karjanlantaa. Myös piiritetyn Jerusalemin pienoismallin rakentaminen muun muassa savitiilestä ja leivinpellistä herätti minussa hilpeyttä.

Kirjan vaikuttavin osuus oli mielestäni Jerusalemin vertaaminen uskottomaan vaimoon (luku 16), jossa on todellista tunteen paloa ja paatosta. Myös luku 23 teki vaikutuksen symboliikallaan, jossa seksuaalista rietastelua käytetään Jumalasta vieraantumisen ja epäjumalien palvomisen vertauksena. Mistä puheen ollen: kirjassa mainitaan peräti kahdesti, että egyptiläisillä on isot vehkeet (16:26 ja 23:20) – lieneekö profeetalla ollut asiasta enemmänkin kokemusta?

Kirja ei herättänyt minussa hartaita tuntemuksia vaan lähinnä ihmetystä sen johdosta, että tällaistakin kamaa on Raamattuun sisällytetty.