Hyviä kääntäjiä

Suurin osa vieraasta kielestä käännetystä kaunokirjallisuudesta on suomennettu suoraan sanottuna aivan luokattoman huonosti. Etenkin englantia tuntuvat kuvittelevan kykenevänsä suomentamaan sellaisetkin henkilöt, joita ei ylipäätään pitäisi päästää mellastamaan tekstinkäsittelyohjelman ääreen.

Esimerkkejä huonoista käännöksistä löytyy paljon, mutta koska positiivisuus on mukavampaa kuin negatiivisuus, listaan tässä niiden sijasta joitakin todella hyviä ja onnistuneita suomennoksia ja suomentajia. 

Kersti Juva: Tolkien-suomennokset. Suomennoksessa on otettu huomioon kirjojen ja kirjailijan kielitieteellinen tausta. Myös tyylilaji on sopivan juhlava.

Renne Nikupaavola: Patrick O’Brienin meriromaanit. Rehellisesti sanottuna en huomaisi, vaikka meritekniset termit olisivat pelkkää siansaksaa. Meriromaanien suomentaminen on kuitenkin hyvin kunnioitettava saavutus, etenkin kun teksti on varsin sujuvaa, virheetöntä ja hyvin oikoluettua. On synti ja häpeä, että Tammi lopetti sarjan julkaisemisen suomeksi.

Jaana Kapari: Harry Potter -kirjat. Kaikki nimivalinnat eivät ole mielestäni täysin onnistuneita, mutta pidän periaatteessa nimien suomentamisesta. Kapari on onnistunut hyvin puhekielisyyksien suomentamisessa. 

Sampsa Peltonen: Hadley Freeman -suomennos. En ole lukenut muuta Peltosen kääntämää kuin Freemanin Käsilaukun syvin olemus -kirjan, mutta se onkin niin loistavasti käännetty, että ansaitsee maininnan. Ei ole helppoa kääntää englanninkielistä tekstiä, joka vilisee puhekielisyyksiä ja viittauksia angloamerikkalaiseen populaarikulttuuriin, mutta Peltonen on tehnyt todellisen nappisuorituksen.

Erityismaininta: Pentti Isomursu: Berek Puolikäden paluu. En osaa päättää, pitäisikö Isomursun kieltämättä kunnianhimoinen, mutta todella perin omituinen Stephen R. Donaldson -suomennos raakata huonoimpien vai parhaiden joukkoon. Lukekaa ja päättäkää itse.

Keitä hyviä kääntäjiä sinä tiedät? Vinkkaa kommenttiboksissa!