Hannu Salmi oli lempiopettajani yliopistossa. 1800-lukua eri näkökulmista käsittelevän teoksen arvostelu on siksi hankalaa, mutta yritetään. Kirja on tyypillistä kulttuurihistoriaa sekä hyvässä että pahassa. Positiivista on aiheen käsittely tapa- ja mentaalihistoriallisesta näkökulmasta, siis ei pelkästään tapahtumahistoriallisesta. Osa kirjan luvuista on hyvin mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa. Negatiivista kirjassa on edellä mainittu tapahtumahistoriallisen otteen minimaalisuus: Salmi mainitsee tapahtumia ja ilmiöitä toisinaan vain niiden saksankieliseltä(!) nimeltä kertomatta niistä tarkemmin, eikä mielestäni voida olettaa, että lukija välttämättä tietää, mistä on kysymys. Kielteistä on myös joidenkin asioiden leväperäinen käsittely, itseäni ainakin häiritsi esimerkiksi Beau Brummelin ja Oscar Wilden niputtaminen dandy-käsitteen alle ikään kuin samankaltaisina hahmoina. Lisäksi toisinaan kirjoittajan keskustelu alkuperäislähteiden kanssa vaikuttaa hieman tarkoitushakuiselta (tämä tosin on kulttuurihistoriallisen tutkimuskirjallisuuden ongelma laajemminkin). Joistakin harvoista puutteistaan huolimatta teos kuitenkin on kiinnostava katsaus 1800-luvun ilmiöihin, ja suosittelen sitä aikakaudesta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti