John Steinbeck: Ystävyyden talo

Luin lapsena Steinbeckin Helmen ja sain ikuiset traumat. Ystävyyden taloa kuitenkin mainostetaan veijariromaaniksi ja hauskaksi, joten uskaltauduin lukemaan. Ei olisi pitänyt.

Kirja kertoo köyhistä ja kouluttamattomista etniseen vähemmistöön kuuluvista alkoholisteista, joita kuvataan humoristisen vähättelevästi. Lopetin lukemisen noin puolivälissä, kun päähenkilöt olivat kohdanneet 16-vuotiaan pojan ja hänen sairaan vauvansa.

Takakansitekstin kirjoittaja tuskin lukee tätä mielipidettäni, mutta tuotakoon silti esille seuraavaa:

1) Teini-isä ja kuollut vauva ei ole hauska aihe. Se on surullinen aihe.

2) Alkoholismi ei ole hauska aihe. Alkoholismi on sairaus ja tragedia.

3) Mielestäni myöskään rotu- ja luokkasorto ei ole hauskaa, edes tai varsinkaan silloin, kun sitä harjoitetaan huumorin varjolla.

Kaiken lisäksi kirjan suomennos on typerä. En suosittele kirjaa kenellekään.