Palaan vielä Suomen Kuvalehdessä eilen ilmestyneeseen yleisten kirjastojen valintapolitiikkaa käsittelevään juttuun, tarkemmin sanottuna jutun loppuun. Tikkurilan musiikkikirjaston informaatikko, sananvapausasiaa aktiivisesti ajava Heikki Poroila ”toivoo jonkun kirjaston rohkean naisjohtajan puolustavan julkisesti myös reilusti eroottisten sisältöjen kirjastokelpoisuutta”. Jutussa ”reilusti eroottisilla sisällöillä” ilmeisesti tarkoitetaan pornoelokuvia ja -lehtiä, ainakin Playboy mainitaan ennen Poroilan kommenttia. Poroila on muistaakseni ennenkin peräänkuuluttanut pornoa kirjastoihin ja harmitellut, kun muut kirjastoalalla työskentelevät eivät halua keskustella asiasta. Mielestäni aihe on kiinnostava, ja on harmi, ettei se ole herättänyt kirjastoväessä tämän suurempaa mielenkiintoa. Keskustellaan siis, vaikka en ”rohkea naisjohtaja” olekaan.
On useita syitä, miksi pornoa ei yleensä hankita yleisiin kirjastoihin.
1) Sitä saa jo. Suomessa on kuusi vapaakappalekirjastoa, joihin tulee kaikki Suomessa ilmestyneet painotuotteet, siis myös pornolehdet. Lehtiä voi kaukolainata oman kaupungin- tai kunnankirjaston välityksellä tai lukea vapaakappalekirjastoissa paikan päällä. Kaukolainaaminen maksaa muutaman euron, ja yleensä lehtiä ei lainata kotiin – vapaasti tutkittavissa ne kuitenkin ovat. Lisäksi pornoa kuulemma on helppo löytää netistä. Tietysti jos pornon ystävällä ei ole nettiyhteyttä ja tietokonetta kotona, ja kirjasto kieltää pornon katselun tiloissaan, tilanne on ongelmallinen. Pornoelokuvien saatavuus on rajoitetumpi: niitä voi toki vuokrata, mutta vuokrahinnat lienevät vitosen luokkaa per filmi per päivä – kovin pienituloisella ei siihen siis ole varaa.
2) Lasten suojelu. Lasten suojelun pornolta voi helposti leimata siveydensipulimaiseksi kukkahattutäteilyksi. Kysymys on siitä huolimatta mielestäni relevantti. Pornolle altistumisen aiheuttamia haittoja lapsen kehitykselle ei liene todistettu aukottoman tieteellisesti, mutta kirjastotyö onkin käytännön työtä, jossa voi käyttää tieteellisten todisteiden lisäksi myös tervettä järkeä ja yleistä elämänkokemusta. Yksi ratkaisu olisi pitää lapsille sopimattomat eroottiset aineistot niin sanotusti tiskin alla, mistä niitä pääsisi lainaamaan esittämällä henkilöllisyystodistuksen. Toisaalta pornoelokuvat voisivat ehkä olla esillä ilman kansipapereita, koska pelkän dvd-levyn näkeminen tuskin aiheuttaa lapsissa kovin suuria vaurioita. Aineistojen pitäminen tiskin alla olisi kyllä mielestäni huono ratkaisu, koska se sitoisi työvoimaa ja tiloja sekä rajoittaisi aineiston houkuttelevuutta lainaajien silmissä.
3) Eettiset ongelmat. Pornoteollisuus kytkeytyy toisinaan sellaisiin ikäviin ilmiöihin kuin järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Kirjaston ei pidä mielestäni tukea näitä ilmiöitä edes välillisesti. Jos on olemassa ”reilun kaupan pornoa”, sellaista voisi hankkia.
4) Vastuu veronmaksajien rahoista. Kuten kirjastoalalla toimivat tietävät, eroottisia kuvia sisältävä aineisto päätyy kirjastosta usein nopeasti varkaitten käsiin. Kuvia myös leikellään irti. Lisäksi pornografinen aineisto tuppaa helposti sotkeutumaan (koska eihän sitä nyt yleensä käytetä pelkän akateemisen mielenkiinnon, vaan ihan toisenlaisten himojen tyydytykseen; kokemukseni perusteella ainakin videovuokraamon pornoelokuvat saattavat välillä olla aika limaisia). Mitä järkeä on käyttää määrärahoja sellaisen aineiston hankkimiseen, joka tuhoutuu välittömästi?
Järkevään rahankäyttöön liittyy mielestäni myös kysymys aineiston laadusta. Laadun määritelmät ovat tietysti subjektiivisia ja alttiita Suomen Kuvalehdessä kauhistelluille henkilökohtaisille mielipiteille. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos aineiston ainoa tarkoitus on tyydyttää esimerkiksi tirkistelynhalua tai aiheuttaa seksuaalista kiihottumista, sen paikka ei ole kirjaston hankintalistan kärjessä. Sama koskee myös esimerkiksi kielellisesti tai sidokseltaan huonolaatuisia kirjoja.
Mielestäni on ihan hyvä ratkaisu, ettei kirjastoihin hankita esimerkiksi juorulehtiä, harlekiinikirjoja tai pornoa. Kyseessä ei mielestäni ole niinkään asiakkaitten suojelu itseltään kuin kirjastonhoitajan ammattitaidon käyttäminen siihen, että asiakkaille tarjotaan laadukkaita aineistoja. Tämän sanottuani haluan kuitenkin korostaa, että ”laatu” on niin epämääräinen käsite, että sen sisällöstä pitää käydä keskustelua.
5) Henkilökohtaiset mielipiteet. Valintatyötä tekevillä kirjastonhoitajilla on jonkin verran vapautta sen suhteen, millaisia aineistoja kirjastoon hankitaan. Alalla luultavasti työskentelee myös ihmisiä, joiden mielestä porno on inhottavaa, ja jotka eivät hankkisi sitä, vaikka syitä 1 – 4 ei olisikaan olemassa.
Lisätietona todettakoon, etten itse työssäni tee aineiston valintaa. Omalla vastuullani oleva kokoelmatyö on senlaatuista, että siinä ani harvoin törmää eroottiseksi luokiteltavaan aineistoon. Esittämäni näkemykset eivät myöskään liity millään tavalla työpaikkani kokoelmapolitiikkaan, vaan ovat omia pohdintojani.
Pitäisikö kirjastoissa olla pornoa? Miksi? Keskustele, ole hyvä!
