Kosonen matkusti Unescon
stipendillä vuonna 1958 Kaukoidän maihin tutustumaan sikäläiseen
kansansivistystyöhön. Vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassa on piirteitä
matkakertomuksesta ja aikuiskasvatuskentän kuvauksesta, mutta se ei ole oikein
kumpaakaan: rakenne on sekava eikä mielestäni etene kronologisesti tai
temaattisesti loogisessa järjestyksessä. Teoksen suurin anti on kirjoittajan
uskossa sivistystyön merkitykseen sekä suomalaismatkailijan havainnoissa
vieraista kulttuureista ennen nykypäivän tiedonvälityksen aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti