Perustulon aika (toim. Johanna Perkiö ja Kaisu Suopanki)

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on byrokraattinen, sekava ja tehoton. Järjestelmä rankaisee omatoimisuudesta ja aktiivisuudesta sekä palkitsee passiivisuudesta. Perustulo tai kansalaispalkka olisi yksi keino selkiyttää ja tehostaa järjestelmää.

Perustulon aika -pamfletissa esitellään erilaisia perustulon rahoitusmalleja, perustulon tavoitteita sekä keinoja perustulon edistämiseen poliittisesti. Kirjassa pohditaan myös perustulomalliin siirtymisen yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Aihe on mielestäni tärkeä, mutta kirja kärsii sekavuudesta ja paikoitellen jopa hölmöydestä. Osa teksteistä on niin epäselvästi kirjoitettuja, ettei lukija pysty ymmärtämään kirjoittajan tarkoitusta.

Artikkeleista erityisen hyviä ja suositeltavia ovat mielestäni Pertti Honkasen Perustulon rahoitus ja veromallit, Ville Ylikarhin Vihreä perustulo sekä Kaisu Suopankin ja Ville-Veikko Pulkan Vasemmistolainen perustulo. Erityisen sekavana ja älyttömänä sen sijaan pidän Mikko Jakosen, Jukka Peltokosken ja Tero Toivasen artikkelia Vallataan elämä! – Prekariaatin perustulo. Artikkelissa on kammottavia virkkeitä, kirjoittajien mukaan muun muassa ”työn moneudesta on heräämässä historian kyvykkäin poliittinen hirviö, joka tanssii perinteisen palkkatyön haudalla heittäen hyvästit työn ja ei-työn väliselle erottelulle”.

Anteeksi kuinka?

Kirja on mielestäni pääasiassa hyvä, mutta olisin kaivannut enemmän perusteluja kirjoittajien esittämille mielipiteille. Monissa artikkeleissa esimerkiksi toistuu väite, että nykyinen sosiaaliturva on alistavaa ja nöyryyttävää. Näin saattaa hyvinkin olla, mutta olisin suonut kirjoittajien avaavan väitettä hieman enemmän.

Pamfletin puutteista huolimatta suosittelen sitä aiheen tärkeyden takia kaikille yhteiskunnallisista asioista vähääkään kiinnostuneille.