Lukion
äidinkielenopettajani mielestä muumi-kirjoissa leimaa-antavana piirteenä oli
turvallisuus: käydään vähän seikkailemassa ja illaksi palataan kotiin, missä
äiti antaa lettuja ja hilloa. Pidin mielipidettä outona. Kirjoissahan
käsitellään raskaitakin asioita, yksinäisyyttä, ahdistusta, vieraantuneisuutta
ja täyttymätöntä kaipuuta. Laajarinteen kirjassa käsitellään juuri näitä
muumi-kirjojen synkempiä virtauksia ja samalla selitetään kansantajuisesti ja
kiinnostavasti sellaisia hirvittävyyksiä kuin hermeneuttinen kehä. Kirjan
kannesta tulee mieleen jonkinlainen kökkö self help -opas, mutta kirja on
huomattavasti tätä ensivaikutelmaa parempi. Suosittelen alkuperäisten
muumi-kirjojen ystäville ja filosofiasta, etenkin eksistentialismista
kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti