Olen nähnyt Robin Hobbin Farseer-trilogian kirjat lukemattomia kertoja
kirjastossa ja kirjakaupoissa. Olen kuullut kehuja, jopa ylistystä, mutta ennen
tätä vuotta en ole ryhtynyt lukemaan sarjaa. Kun lopulta luin kirjan avausosan,
olin ällistynyt: kirja oli paljon parempi kuin odotin!
Miksi en sitten ollut tarttunut kirjaan aikaisemmin? Asiaa pohdittuani totesin, että syynä olivat kirjojen Suomi-painosten ihan hirveät
kannet. Sarjan avausosan kannessa on outo kaaputyyppi, jonka jaloissa
kyyristelee labradorinnoutajaa haliva hieman yksinkertaisen oloinen poika.
Taustalla näkyy geneerinen fantasialinna. Sen sijaan kirjan UK-versio on
tyylikäs: kannessa on ainoastaan hieman tyylitelty sorkkaeläin sekä tekstiä.
Värit ovat rauhalliset ja harmoniset.
 |
| Tätä kirjaa en halunnut lukea |
Molemmat kuvat perustuvat kirjan tekstiin. Kuvien välittämä sanoma kuitenkin eroaa valtavasti: siinä missä toinen tuntuu markkinoivan vakavasti otettavaa kirjallisuutta fiksuille aikuisille, toisella myydään fantasiahöttöä keskenkasvuisille. Robin Hobbin kirjat tietysti kuuluvat ensin mainittuun kategoriaan, mutta Suomi-kansien perusteella sitä on vaikea uskoa.
 |
| Tämän halusin (Kuvat: robinhobb.com) |
Vastaavia esimerkkejä on helppo löytää muualtakin. Varsinkin scifi,
fantasia ja kauhu tuntuvat olevan genrejä, joiden markkinointi usein pilataan
todella huonoilla kirjankansilla. Toisaalta osataan asia tehdä toisinkin päin:
esimerkiksi Todd Lockwoodin uudet Drizzt Do’Urden -kannet ovat niin
hyvännäköisiä, että mieli tekee lukea kirjoja, vaikka niitä ei muuten
pitäisikään paljon minkään väärteinä
Välillä pistää kyllä ihmettelemään, kuka tekee päätökset kirjojen kansista. Taiteilijoita ei voi kansikuvista syyttää: he tuskin ovat kirjoja lukeneet, ja piirtävät vain sen, mitä käsketään. Missä siis mahtaa luurata se taho, jonka mielestä esimerkiksi BTJ:n julkaiseman Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1 -teoksen kansi on ollut hyvä idea?
 |
| Hei haloo, ihan oikeasti? (Kuva) |
Sen verran haluan kommentoida, että BTJ:n kohdalla ei voitane syyttää kustantamoa ihan samasta rikkeestä, kuin esimerkiksi Robin Hobbin kirjojen kohdalla. Ulkomaisia tieteiskirjailijoita kun on kuitenkin kirjastoammattilaisten ammattikirjallisuutta, jota ei käytännössä koskaan myydä kannella vaan sisällöllä. Kun kansi ei ole se, millä myydään, ei rahaa haluta tuhlata kalliiseen hienoon kansitaiteeseen.
VastaaPoistaTätä voisi verrata esimerkiksi sanomalehtiin: kioskeista/kaupoista ostettavilla lehdillä, kuten iltapäivälehdillä on tärkeää tehdä vetävä kansi, koska juuri kansi on se, millä tuote myydään. Kotiin tilattavien lehtien (kuten Helsingin Sanomat) kohdalla puolestaan tuotteen myynti on pääasiassa jo tehty siinä vaiheessa, kun asiakas saa yksittäisen lehden käteensä. Tällöin kansi voidaan uutisten sijasta täyttää kannattavammalla tavalla eli mainoksilla.
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita: Minusta tuo kuva on valittu ironisesti, koska se on niin stereotyyppinen. Tuollainen kuvahan normijästillä on tieteiskirjallisuudesta.
VastaaPoistaRiikka, tottahan tuo on. Mutta vielä helpommalla ja ehkä halvemmallakin olisi päästy, jos kirjan kannessa pelkästään lukisi kirjan nimi ilman kuvaa. Lopputulos myös olisi tyylikkäämpi.
VastaaPoistaSini, kritiikkini ei oikeastaan kohdistu niinkään kuvan aiheeseen kuin toteutustapaan, se on nimittäin mielestäni huonosti piirretty.
Ihan totta, pelkkä tyylikäs teksti olisi hienompi. Lähinnä ehkä kommentoinkin sitä lähtökohtaa, josta näitä kansia tehdään, en niinkään estetiikkaa. Koska faktahan on, että tuo on suhteellisen kökkö kansi.
VastaaPoista