perjantai 27. heinäkuuta 2012

Valkoisen sohvan kirous

Kodinsisustaminen ei varsinaisesti kuulu lempiharrastuksiini. Koska kuitenkin omistan osakkeita, jotka oikeuttavat minut hallitsemaan puolikasta eteläsuomalaisesta kerrostalokolmiosta, joudun välillä pohtimaan sisustusasioita. Siihen sisustuslehdet antavat ideoita ja inspiraatiota, tai niinhän sitä luulisi.

Todellisuudessa suomalaiset sisustuslehdet ovat melko surkeita. Aikanaan, kun Anneli Myller vielä oli Kotivinkin päätoimittaja, Kotivinkissä oli parhaat sisustusjutut. Suosikkini oli vuoden 2005 tienoilla ilmestynyt keittiöspesiaali, jonka avulla pystyi muun muassa määrittämään omille siivoustottumuksilleen soveltuvat välitilan ja tiskipöydän materiaalit. Myllerin Kotivinkki oli muutenkin loistava: anarkistinen, lämminhenkinen, monipuolinen, yhtä aikaa humoristinen ja vakava.

Valkoinen sohva...

Sittemmin Myller siirtyi muihin tehtäviin, ja nykyistä Kotivinkkiä ei kannata edes mainita. Nykyään luen Dekoa (jossa esitellään täysin samanlaisia asuntoja ja älyttömiä ideoita tyyliin tee joulukoriste käärimällä puulusikka villalankaan), Avotakkaa (valkoista ja möhkösohvia), Glorian kotia (hieman rikkaampien valkoisia koteja), Divaania (öö, valkoista) ja Plaza Kotia (valkoista ja käsittämättömiä kielikukkasia). Näiden lehtien anti on valitettavan vähäinen. Vuoden 2000 tienoilla tuli joitakin uusia ideoita (liitutaulumaali, valkoiset sohvat), ja niitä kierrätetään edelleen. Lisäksi sisustusjutuissa tuotesijoittelu tuntuu olevan tärkeämpää kuin pohjapiirrokset, urakoitsijoiden nimet, remontissa tehdyt virheet tai ylipäätään minkäänlainen käytännöllisyys.

...on valkoinen sohva...

Persoonattomaksi stailattujen ökykotien esittelyssä ei sinänsä ole mitään vikaa: aivan kuin muotilehdetkin, myös sisustuslehdet tarjoavat lukijoilleen fantasiaa ja viihdettä. Ongelmana on pikemminkin suomalaisten lehtien tylsyys. Niissä ei ole Sköna hemin useita tyylejä (tanskalainen, 1700-lukulainen, eleetön skandinaavinen, 50-lukulainen, hillittömän estravagantti), Gods & Gårdarin törkeää överiyttä (7 vierashuoneen talot, kuninkaallisten sisustukset) tai Period Livingin oikeasti yksilöllisiä koteja.

...on valkoinen sohva.

Välillä pistää ihmetyttämään sisustustoimittajien ajatuksenjuoksu. Onko tosiaan niin, että ylivalotetussa valokuvassa jököttävät valkoiset kiiltävät kaapinovet myyvät aina uudestaan? Eikö Suomessa oikeasti sallita kuin yksi (tai ehkä puolitoista, jos satunnaisesti esiintyvä mummolaromantiikka lasketaan mukaan) sisustustyyli? Tappaisiko pieni määrä rohkeutta, luovuutta tai käytännöllisyyttä? Missä ovat krääsällä ja lasten muovihärpäkkeillä lastatut asunnot? Miksi, oi miksi, ne kuvat pitää aina ylivalottaa?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.


3 kommenttia:

  1. Suomalainen tyylikkyys = valkoiset seinät ja valkoiset kalusteet. Vähän beigeä ja koivupintoja "piristykseksi". Ja loppusilauksena jotkut kirkkaanväriset tyynyt, joita voi vaihtaa sesongin mukaan. ;)

    VastaaPoista
  2. Mä "viihdytän" työkavereja säännöllisesti tuhahtelemalla ja jupisemalla jonkun uuden kotimaisen sisuslehden läpi. Sen jälkeen onkin hyvä palata rakkaiden länsinaapurista kotoisin olevien suosikkilehtien pariin. Lämpimästi voin suositella ainakin Hus & Hemmiä, jossa osataan myös kuvata värikkäämpiä, monenlaisia asuntoja ja ideoita, sekä Lantliviä (eli tuttavallisemmin Lanttuelämiä), josta löytyy ihanan överiä ruotsalaista maalaisromantiikkaa.

    VastaaPoista
  3. Miia, tuo on niin totta. Ne värikkäät tyynyt, aargh. Riikka, kiitos vinkeistä! Lantliviä on joskus joku asiakas kehunut, mutta Hus & Hem on ihan vieras mulle. Täytyykin katsastaa!

    VastaaPoista