Tukholman kulttuuritalon sittemmin pyörretty päätös poistaa Tintti-sarjakuvia kokoelmasta niiden vieraita kulttuureita loukkaavana pidetyn sisällön takia herätti kohua myös Suomessa. Kuten useimmat muut, olen samaa mieltä siitä, että kirjastoaineiston sensurointi ideologisista syistä on väärin.
Kysymys vanhentuneesta ideologiasta ei kuitenkaan ole aivan yksioikoinen. Törmäsin ongelmaan joitakin aikoja sitten töissä tehdessäni poistoja 1-alkuisissa varastoluokissa, toisin sanoen kirjavaraston filosofiakokoelmassa. Joukossa oli jonkin verran entisen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä syntynyttä kirjallisuutta. Teosten sisällöllinen anti vaikutti mielestäni vähäiseltä ja ideologinen puoli, no, vanhentuneelta.
Isossa kirjastossa kuitenkin olisi mielestäni hyvä olla myös vallitsevasta ideologiasta poikkeavaa kirjallisuutta, vaikka sitten marxilais-leninististä. Ongelmaksi osoittautui, että kyseiset kirjaston kokoelmaan jääneet teokset olivat mielestäni sekä painoteknisesti, sisällöltään että fyysiseltä kunnoltaan melkoista roskaa.
On selvä, ettei yleisestä kirjastosta voi poistaa aineistoa siksi, ettei se miellytä henkilökuntaa ideologisista syistä. Minulle on kuitenkin hiukan epäselvää, pitäisikö kokoelmaan jättää muuten huonolaatuisia ja tahmaisia teoksia pelkästään esimerkkinä pois muodista menneestä ideologiasta.
Miten on, arvoisat lukijani: jos ideologia ei saa olla poistoperuste, saako se olla tai pitääkö sen olla säilyttämisperuste, jos muut perusteet eivät täyty?
Kaikki kuvat ovat Tintti Afrikassa -albumin ensimmäisestä suomenkielisestä painoksesta (1978).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti