Tämän 1300-luvulle sijoittuvan romaanin alussa rikkaan maaorjan häihin änkeävä linnanherra raiskaa morsiamen ensi yön oikeuteen vedoten kesken juhlien. Kirjassa esiintyy isä, joka hoitaa kuolemaisillaan olevan pikkuvauvan terveeksi syöttämällä tälle papuleipää, sekä konttaava nelikuinen vauva. Päähenkilön suvussa kaikilla on perinnöllinen syntymämerkki. Kirjassa käytetään metrijärjestelmää, maaorjalla on juomalaseja ja maalaistolvanat ovat hyvin perillä historiasta ja jopa lakitiedosta.
Ensimmäisen sadan sivun aikana kuvataan kaksi kuoliaaksi ruoskimista ja kaksi raiskausta. Teoksessa esiintyy myös vuosikausiksi koppiin suljettu nainen. Teksti on tyylillisesti horjuvaa, eikä kirjailija onnistu rakentamaan kunnollisia jännitteitä. Suomennos ei ole erityisen hyvä.
Voi olla, että kirjan loppupuolella tapahtuu jonkinlainen hipsterillis-ironinen käänne, joka haastaa postmodernilla tavalla lukijan ennakko-oletukset ja oikeuttaa edellä kerrotun. En kuitenkaan pidä sitä todennäköisenä. Huolimatta siitä, että kirja on kannen mukaan ”Suurmenestys Euroopassa – vangitseva lukuelämys” ja sitä on ”myyty yli 4 000 000 kappaletta”, jouduin mielenterveyttäni varjellakseni valitettavasti luovuttamaan sivulla 102.
Kirkonrakennuksesta ja raiskauksista kiinnostuneille suosittelen mieluummin Ken Folletin kirjaa Taivaan pilarit. En minä kyllä siitäkään pitänyt, mutta sen sentään pystyin lukemaan loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti