Lukiessani Mickey Spillanen Taistelevaa Huppukaulusta havaitsin yllätyksekseni, että kirjan loppuosa koostuukin erillisestä teoksesta nimeltään Bannermanien äpärä. Hämmentävää kyllä, toisen pienoisromaanin nimeä ei mainita ollenkaan kirjan kannessa.
Bannermanien äpärä kertoo kotikulmille parinkymmenen vuoden päästä palaavasta halveksitusta äpäräpojasta, joka näyttää lötköille mulkvisti-sukulaisilleen kaapin paikan. Asiaan liittyy kaunis vaaleaverikköserkku sekä punatukkainen ikääntyvä nymfomaani. Kirja on, jos mahdollista, vielä hölmömpi kuin Taisteleva huppukaulus. Teoksen ehkä ainoa hyvä läppä on seuraava: ”Panen otsaanne neljäkymmentäviisikaliiperisen luodin, joka repii takaraivonne hajalle ja roiskuttaa takananne olevan Milesin päälle enemmän verta ja aivoja kuin hänellä ennestään on.”
En suosittele teoksen lukemista erityisemmin kenellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti