Linda O’Keeffe: Kenkä – Avokkaiden, saapikkaiden ja sandaalien kunniaksi

Kirjan hölmö alanimeke ja alun höpinät naisten halukkuudesta ostaa kalliita ja epämukavia kenkiä saivat minut vieroksumaan O’Keeffen teosta suorastaan vuosien ajan. Kaverin kannustamana päädyin kuitenkin lukemaan sen läpi ja yllätyin positiivisesti. Kirjassa on esitelty kuvin ja lyhyin tekstein valtava määrä erilaisia kenkiä, myös erikoisuuksia, kuten fetissi- ja sidottujen jalkojen jalkineita.

Kirjan näkökulma painottuu selvästi estetiikkaan, ja kengän valmistamisen tekniikkaa käsitellään hyvin vähän. Esimerkiksi vasemman ja oikean lestin keksiminen kuitataan sivulauseenomaisesti eikä stilettikorkojen keksimistä taideta mainita ollenkaan. Kengät esitellään jalkinetyypeittäin eikä esimerkiksi kronologisesti tai maantieteellisesti, mikä on mielestäni hyvä ratkaisu – usein samalla aukeamalla on hyvin samannäköisiä kenkiä, jotka on kuitenkin valmistettu aivan eri aikoina. Väillä jaottelu tuotti päänvaivaa kaltaiselleni kenkäamatöörille, en nimittäin oikein aina tajunnut esimerkiksi sitä, millä perusteella jokin kenkä on tohveli ja millä perusteella perusavokas. Kirja kaipaisikin jonkinlaista havainnollista kaavakuvaa eri kenkätyypeistä ja niiden eroista.

Kirjaa lukiessani saavutin sellaisen toki täysin subjektiivisen mielipiteen, että 1970-luvun korokepohjakengät ovat olleet yksinkertaisesti kammottavia (eivät toki yhtä hirveitä kuin kiinalaiset sidottujen jalkojen kengät). Myös venetsialaiset chopinet lienevät olleet aika naurettavia.

Kirjan huonona puolena täytyy valitettavasti mainita suomennos, joka on todella kömpelö ja sisältää jopa suoranaisia virheitä. Jostain syystä huomioni kiinnittyi myös siihen, ettei kirjassa taidettu esitellä yksiäkään venäläisiä tai muuten slaavilaiseen kulttuuripiiriin kuuluvia kenkiä, mikä tuntuu oudolta, kun valikoima muuten on maantieteellisesti varsin kattava.