Olen viime aikoina ollut hieman pettynyt lukemaani kirjastoalan ammattikirjallisuuteen. Kirjat tuntuvat kärsivät referaatinomaisuudesta, jaarittelusta, huonosta oikolukemisesta ja konkretian puutteesta. Tällainen on turhauttavaa tilanteessa, jossa omaa ammattitaitoaan mielellään kehittäisi muuttuvassa, välillä jopa kriisiytyvältä vaikuttavassa tilanteessa.
Ullströmin teos vaikuttaa päällisin puolin varsin houkuttelevalta, luvataanhan siinä käsitellä sekä keskustelun teoriaa että useita käytännön sovelluksia, kuten työpaikkakeskustelut, tietopalvelukeskustelut ja kirjoista keskusteleminen. Todellista sisältöä kirjassa kuitenkin on mielestäni luvattua vähemmän. Teoreettinen osuus on varsin tiivistelty ja siksi vaikeaselkoinen. Työpaikkakeskusteluja käsittelevästä osuudesta pidin (etenkin siitä, miten kirjoittaja painottaa demokraattisuutta ja sitä, että kaikkien työntekijöiden pitää saada kertoa mielipiteensä – minulla on valitettavasti kokemusta työyhteisöstä, jonka jäsenet kyseenalaistavat esimerkiksi määräaikaisten työntekijöiden oikeuden osallistua keskusteluun, mikä ei tunnu mukavalta). Tietopalvelukeskustelua käsittelevä osuus oli aika ylimalkainen, mutta toki hyödyllinen sellaiselle lukijalle, jolle aihe ei ole ennestään tuttu.
Suurin pettymys oli osuus, jossa käsiteltiin keskustelua kirjoista. Toisin kuin johdannon ja kääntäjän terveisten perusteella olisi voinut kuvitella, osuudessa käsiteltiin lähes pelkästään koulukirjastotyötä. Olin itse odottanut saavani kirjasta irti vinkkejä lukupiirityöskentelyyn lukemisesta kiinnostuneiden aikuisten parissa, mutta aihetta ei käsitelty kirjassa oikeastaan ollenkaan.
Myös kirjan takakansiteksti on aivan hölmö eikä kuvaa kirjan sisältöä juuri ollenkaan. Takakannen pohdinnat siitä, kuinka ”Kirjastossa pitää olla hiljaa. – Pitääkö? – Hiljaisuutta tarvitaan, mutta keskustelun merkitys kirjastotyössä kasvaa koko ajan” ovat aivan uskomaton aivopieru. Ei kai herrajumala kukaan ole koskaan väittänyt, ettei kirjaston henkilökunta saisi puhua keskenään, tai ettei asiakkaiden kanssa saisi käydä tietopalvelukeskustelua?
BTJ:n graafikolle lähettäisin myös sellaiset terveiset, että vaikka Adobe Illustratorin Twirl-työkalu onkin aika hauska, tehostetta ei tarvitse tunkea ihan joka kirjan kanteen. Siihen kyllästyy.
Vaikka kritisoinkin kirjaa, siinä on hyvätkin puolensa. Suosittelen työpaikkakeskusteluosuutta erityisesti kirjaston- ja tiiminjohtajille. Tietopalvelukeskustelusta kannattaa lukea oikeastaan kaikkien, jotka tekevät tietopalvelutyötä. Kirjan viimeisessä osuudessa on varmasti paljon hyödyllistä tietoa lasten- ja nuortenkirjastotyön parissa työskenteleville, etenkin koulukirjastonhoitajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti