Bannermanien äpärä oli niin ässää shittiä, että julkaisen siitä toisenkin lainauksen. Olkaa hyvät:
- Jos kerjäätte tärskyä vatsaanne, olette oikealla tiellä, kaveri.
Hänen hymynsä oli kova ja sopi yhteen silmien omituisen kiillon kanssa. Rento kävely ei salannut, että lihakset jännittyivät hänen takkinsa alla. Hän kysyi: - Olenko?
Mutta ennen kuin hän sai judoiskunsa liikkeelle, survaisin häntä suoraan vasten suuta niin lujasti, että rystysteni iho repeytyi hänen hampaisiinsa ja hän kierähti kahdesti ennen kuin sohva pysäytti hänet. Hän katsoi minua kasvoillaan suunnaton viha. Hän oli niitä liian itsevarmoja tyyppejä, jotka ovat tuhlanneet aikaansa voimistelusaleissa yllään japanilainen toga ja harjoitelleet epäamerikkalaista tappelutapaa ja unohtaneet oikean suoran vasten turpaa. Helvetti, olin tavannut tusinoittain näitä tyyppejä aikaisemin. - Ensi kerralla voin ampua teidät, Vance.
Japanilainen toga? Eipä tässä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti