Miina ja Manu -kirjoja lienee ollut olemassa jo minunkin lapsuudessani, mutta varsinaisesti olen tutustunut niihin vasta töissä. Alkuperäistä ilmestymisvuotta kirjoissa ei sanota, mutta kissojen vaatteet viittaavat mielestäni 70-lukuun. Johtuneeko ajan kulusta, että kirjat vaikuttavat mielestäni vähän oudoilta - esimerkiksi käy meiltä kotoakin löytyvä aapinen.
Tarkastelkaamme ensin sukupuolirooleja. Siinä missä Miina opettelee mummon kanssa neulomista, Manu syö karkkia ja bondaa naapurin sedän kanssa. Kun ratsastetaan, Manu luonnollisesti ohjaa hevosta ja Miina on kyydissä. Purjehdittaessa Miina kyllä pääsee ohjaamaan, mutta Manu antaa ohjeita. Uidessa Miina tarvitsee uimarenkaan, mutta Manu osaa kellua.
Myös kirjan opettavaisuus on päällekäyvää. Miina esimerkiksi syö puuroa ja vihanneksia ylilyövästi, tekisi mieleni sanoa suorastaan orgastisesti, nautiskellen.
Aapisen esimerkkilauseet ovat aika huvittavia. Harvinaisia kirjaimia tekijä ei ole edes yrittänyt sijoittaa lauseeseen, mutta ei tavallistenkaan kanssa aina ole ollut helppoa. Esimerkiksi CDEFG-sivulla on lause "Sillä on oma suihku", jossa yksikään sivun esittelykirjaimista ei esiinny kertaakaan.
Piirrostyyli onkin sitten aivan omaa luokkaansa.
Nuo kasvot! Nuo housut! Tuo nauru! Mikä näitä eläimiä vaivaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti