Glooriaa, tai sitten ei

Olen viime aikoina törmännyt useassa yhteydessä väitteeseen, että muun muassa naistenlehdet tarjoilevat lukijoilleen vääränlaista naiskuvaa aiheuttaen vääristymiä esimerkiksi lukijoidensa kehokäsityksissä. Päätin tutkia asiaa empiirisesti ja otin käsittelyyn elokuun Glorian. Tavoitteenani oli kirjoittaa tieteellisiin menetelmiin perustuva tiukka feministinen analyysi lehden sisällöstä.

Valitettavasti rouva Pussinäätä ja tieteelliset menetelmät (saati tiukat analyysit) eivät nykyään oikein eksistoi samalla värähtelytaajuudella. Lehtikin oli niin hölmö, ettei siitä keksi järkevää sanottavaa. Muutin siis suunniltelmiani ja tarjoilen teille kuvallisen Pussinäätä-reportaasin aiheesta naistenlehti tänään.

Aloittakaamme kannesta. Kuvassa on oudon 2-ulotteiselta vaikuttava naishenkilö. Asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan, onko efektin taustalla mallin ammattitaito vai kuvankäsittelijän ammattitaidottomuus.

Sisäsivuilta löytyy mainoksia. En ole ihan varma, mitä mainoksen "kallisarvoinen öljy" oikein on. Mallin hiuksiin mahtuisi pesimään pari oravaa.

Tätä mainosta jouduin syynäämään tarkkaan selvittääkseni, onko kuvassa sama malli monistettuna vai useita eri malleja. Korvien ja hiusrajojen perusteella väittäisin, että useita.

Tämä kuva ei ole mainoksesta, vaan muotijutusta, jonka mukaan "Villan, tweedin ja nahan kaltaiset lämpimät materiaalit puetaan nyt kantrihenkeen. Jakkupuku saa haastajan puserosta ja hameesta." Ookoo. Ehkä kuitenkaan kuvan asu ei haasta jakkupukua ainakaan useimmilla työpaikoilla.

Meikkijuttu oli lehden oudointa antia. Jos silmämeikin kuuluu näyttää tältä, on ehkä hyvä, etten käytä sitä.

Matkailujutussa kerrotaan, että jossain pääsee maksua vastaan piehtaroimaan heinäkasassa. Hienoa. Rahat pois pöljiltä.

Autojutut ovat kaikissa lehdissä ihan kummallisia, mutta ihanko oikeasti joku ajelee pienemmällä vaihteella pelkästään nauttiakseen "auton soinnista"? Toimittaja ei varmaan itse maksa bensojaan.

Lehden luettuani jäin ihmettelemään, että ottaakohan joku nainen oikeasti vaikutteita tällaisista julkaisuista, pöyhii tukkaansa ja ryntää heinäkasaan piehtaroimaan. Siinä olisikin sosiologisen tutkimuksen paikka.