Huxleyn klassikkoteos jättää jälkeensä ristitiitaisia tunteita. Toisaalta teoksen yhteiskuntakuvaus on yllättävän kaukonäköistä ja osuvaa lisääntyneine luokkaeroineen, kulutuspakkoineen ja joka paikasta tuutattavine halpahintaisine viihteineen, puhumattakaan päihteiden viihdekäytöstä. Toisaalta Huxleyn visio teknisestä kehityksestä on aivan pielessä: ei tietokoneita, ei kännyköitä, ei ydinvoimaa.
Lisäksi kirjana, juonellisesti, Uljas uusi maailma on yllättävän huono. Päähenkilöt ovat itsekeskeisiä, pinnallisia ja mitättömiä (tämä lienee tarkoituskin, mutta lukemista se ei helpota). Juonessa on vain vähän todellisia jännitteitä, ja lopun rytmitys ei mielestäni oikein toimi. Ellei kirjassa olisi todella pysäyttävää yhteiskuntavisiota, se tuskin olisi saavuttanut klassikkostatusta.
Suosittelen kyllä kirjan lukemista kaikille poliittisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä kiinnostuneille ja etenkin kulutuskulttuurin vastustajille, mutta totean, että kirjan varsinainen sisältö irtoaa jo sen ensimmäisestä puolikkaasta. Loppu on mielestäni hiukan väsynyttä filosofian pyörittelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti