Manhattanilla asuva liberaali agnostikkojuutalainen aloittaa vuoden kestävän hengellisen matkan yrittämällä noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Monet Raamatun käskyistä osoittautuvat epäselviksi, ristiriitaisiksi tai kummallisiksi. Hieman yllättäen outo lähestymistapa uskontoon saa Jacobsin kuitenkin löytämään elämäänsä hengellisyyttä, ja vuoden lopussa hänellä on jonkinlainen uskonnollinen vakaumus.
Jacobs käyttää suurimman osan vuotta Vanhan testamentin noudattamiseen ja keskittyy viimeiset kuukaudet Uuteen testamenttiin. Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, kristinusko on hänelle pääosin vierasta, ja niinpä kirjan loppuosa onkin vähemmän vakuuttava kuin alkuosa. Jacobs ei viimeisissä luvuissa käsittele niinkään Uuden testamentin tekstiä kuin sekoilee epämääräisesti Vanhan testamentin ja fundamentalistikristittyjen parissa, mikä näin maltillisen luterilaisen (meidätkin sentään mainitaan) näkökulmasta on outoa.
Kirjassa kiehtoo Jacobsin hengellisen etsinnän vilpittömyyden sekä keinojen omituisuuden välinen ristiriita. Kirja on hyvin avoin, rehellinen ja inhimillinen, ja tuo esille myös kirjoittajan luonteen huonot puolet. Ehkä kiehtovin oivallus kirjassa on se, ettei Raamatun kirjaimellinen noudattaminen ole välttämättä uskonnollisessa mielessä hyvä asia, vaan sekin voi olla eräänlaista epäjumalanpalvontaa - keskittymistä sanoihin varsinaisen sisällön sijaan.
Suosittelen Jacobsin kirjaa uskonnosta kiinnostuneille, joista perinteisempi hartauskirjallsuus tuntuu vieraalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti