Markku Sadelehdon toimittamaan kokoelmaan on kerätty sellaisia Howardin
tarinoita, joiden päähenkilö ei ole Conan. Tarinoissa seikkailevat muun muassa
Valusian kuningas Kall (alun perin Kull), piktikuningas Bran Mak Morn,
irlantilaiset Cormac ja Turlogh sekä 1600-luvun puritaani Solomon Kane.
Pulp-kirjallisuutta ei tietenkään pitäisi arvostella normaaleilla
kriteereillä, mutta kokoelma on niin hölmö, ettei sitä oikein voi hyvänäkään
pitää. Kaikki päähenkilöt tuppaavat olemaan pantterin, tiikerin tai suden
kaltaisia supermiehiä, joita kuvataan lähes samoin sanankääntein. Afrikkalaisia
kuvataan niin törkeällä tavalla, ettei sitä kehtaa tähän edes kirjoittaa. Naiset
ovat enimmäkseen surkeita uikuttajia. Lisäksi tekstissä on sellaisia suoraan
sanottuna outoja paradoksikäsitteitä kuin ”jättiläiskääpiö” ja ”tummankalvakka”,
joiden sisältö ei oikein aukea.
Hölmöyden kruunaa Sadelehdon tajunnanvirtamainen esipuhe, jossa
toimittaja pyrkii rakentamaan jonkinlaista kirjailijamyyttiä, sekä Peter
Mustosen anatomisesti epäkorrekti ja muutenkin huono kansikuva. Kiinnostavaa tarinoissa ovat Lovecraft-vaikutteet,
mutta pelkästään niiden takia kokoelmaa ei ehkä kannata ruveta lukemaan. Howardista
kiinnostuneille aloittelijoille suosittelenkin mieluummin Conan-tarinoita,
esimerkiksi kokoelmaa Conan taistelija.
 |
| Katsokaa nyt itse. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti