Kirja on kuollut, vai onko?

Painetun kirjan kuolemasta on puhuttu jo monta vuotta. Monien mielestä tulevaisuus kuuluu sähköiselle kirjalle, jota luetaan joko erilliseltä lukulaitteelta, tietokoneelta tai muulta laitteelta. Painetuista kirjoista tuntuvat intoilevan enää menneisyyteen katsovat romantikot, joille kirja esineenä muistuttaa lapsuuden lukukokemuksista ja kirjahyllyn muodossa helposti esiteltävästä sivistyksestä.

Olen työn puolesta tutustunut joihinkin lukulaitteisiin, ja niissä on kiistatta hyviä puolia. Laitteet ovat pieniä ja kevyitä, ja niihin mahtuu paljon tekstiä. Tekstin kokoa voi pienentää ja suurentaa. Viime kuukausina olen kuitenkin lukenut paljon ja nimenomaan olosuhteissa, joissa lukulaitteen tai tietokoneen käyttö olisi mahdotonta: ensin sairaalassa, jossa lukittuja säilytystiloja oli rajallisesti, ja sitten kotona sellaisen perheenjäsenen kanssa, joka tutkii tavaroita ravistamalla niitä ja viemällä ne suuhunsa. Näissä olosuhteissa pokkarit ovat osoittautuneet toimivimmaksi ratkaisuksi. Ne ovat pieniä ja kevyitä (jopa kevyempiä kuin lukulaitteet), niitä pitelee helposti yhdellä kädellä, ja jos perheenjäsen hieman rypistelee pokkaria, se ei ole mikään katastrofi.

Niitä saa nykyään pinkkeinäkin! (Kuva: elibris.fi)

Ja on siinä se hintakysymyskin: pokkareita saa antikvariaatista jopa eurolla, kun taas lukulaitteiden hinnat näyttävät alkavan suunnilleen satasesta. Lisäksi pokkarit saa yleensä helposti kierrätettyä, kun taas elektroniikkalaitteen kierrätys taitaa nykyaikana tarkoittaa lähinnä sen romuttamista.

Välillä sähköisen kirjan paremmuutta perustellaan ekologisuudella. Kirjojen painamiseen menee paperia ja kuljettamiseen polttoainetta. Sähköinen kirja taas on lähes aineeton. Elektroniikkalaitteen valmistamiseen kuitenkin tarvitaan metalleja ja muovia, joiden tuottaminen rasittanee ympäristöä enemmän kuin paperin. Varsinkin jalometallit lisäksi tuotetaan usein epäeettisissä olosuhteissa kolmannen maailman maissa. Ympäristöasiat vaikuttavat laitteisiin toisellakin tavalla: olen kuullut (joskaan en itse kokeillut), että niiden akut voivat tyhjentyä itsestään kovilla pakkasilla, mitä painetulle kirjalle ei tietenkään tapahdu.

Lisäksi painetun kirjan, varsinkin helposti käsiteltävän pokkarin, käyttöliittymä on mielestäni ylivertainen verrattuna lukulaitteisiin. Kirjaa on nopea selata, sitä pystyy alleviivaamaan helposti (jos kehtaa), kirjanmerkkien käyttö ei vaadi opettelua, ja itse ainakin löydän lukemani asiat kirjasta sen perusteella, missä kohdassa kirjaa kolmiulotteisena esineenä ne ovat sattuneet olemaan. Nämä tietysti ovat makuasioita, ja jos olisin käyttänyt lukulaitetta lapsesta asti, olisin varmaankin eri mieltä.

...mutta niin saa näitäkin! (Kuva: akateeminen.com)

Kumpi siis on mielestäni parempi, painettu vai sähköinen kirja? Itse pidän parempana painettua kirjaa, koska se mielestäni on käyttökelpoisempi. Joissakin olosuhteissa, esimerkiksi matkoilla tai opiskellessa, lukulaite voisi olla toimivampi ratkaisu. Silloinkin kyllä ehkä hankkisin saman tien laitteen, jolla voi käyttää nettiä ja soittaa puheluita – pelkät lukulaitteet ilman näitä ominaisuuksia tuntuvat minusta jotenkin turhilta.