Fantastisia kertomuksia, antologia, toimittaneet Sulamit ja Erkki Reenpää (Otava 1969)
Kirja vaikutti takakannen perusteella lupaavalta: vanhoja kauhu- ja
kummitustarinoita, kirjoittajina mm. Poe ja Derleth. Tarinat kuitenkin
osoittautuivat toinen toistaan tökerömmiksi. Pidin kahdesta tarinasta, H. H.
Munron Avoimesta ovesta, joka oli virkistävän erilainen, sekä Honoré de
Balzacin Elämänvedestä, jonka loppu on absurdin humoristinen. Aivan kuin
kirjailija olisi joutunut umpikujaan ja päättänyt lyödä koko homman läskiksi.
Inhokkitarinaa on vaikea valita, koska suurin osa tarinoista oli niin huonoja.
Montagu Rhodes Jamesin Kreivi Magnus oli jopa niin huono, että sitä voi pitää
viihdyttävänä. Tarinassa epäkuollut, ”ilmiömäisen ruma” Magnus de la Gardie
piinaa paikallisia talonpoikia ja paikalle osunutta engelsmannia tavalla, josta
voi nauttia camp-henkeen. Suosittelen antologiaa ainoastaan kauhukirjallisuuden
ja weird fictionin todellisille ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti