tiistai 24. syyskuuta 2013

NaNoWriMo tulee, olenko valmis?

Marraskuu lähestyy uhkaavasti, ja olen pohtinut, osallistuisinko tänä vuonna NaNoWriMoon. Viime vuonna oli varsin hauskaa, mutta tavoite oli ihan mahdoton saavuttaa, ja muutenkaan elämäntilanne ei oikein anna myöten isommille kirjoitusprojekteille. Tulin siis siihen vaikeaan päätökseen, etten tänä vuonna osallistu varsinaiseen NaNoWriMoon, mutta olen hengessä mukana hiukan toisenlaisella tavalla - nimittäin runoja kirjoittamalla.

Tavoitteenani on marraskuun aikana kirjoittaa joka päivä yksi runo, ja tähän pyydän lukijoitteni apua. Voitte ehdottaa kommenttiboksissa joko runon aiheita (rakkaus, kaivinkone) tai tyylilajeja (loppusoinnullinen, nykyaikainen, Eino Leinon tyyliin) tai mikä ettei molempia (kaivinkoneesta Eino Leinon tyyliin). Koska en ole mikään kirjallisuustieteilijä, toivoisin kuitenkin, että kaikkein obskuureimmat runoilijat ja tyylit jätettäisiin pois, kun en niitä kuitenkaan tunnista. Ehdottamistanne aiheista ja ehdottamillanne tyyleillä rupean sitten marraskuussa puskemaan tavaraa ns. runosuolesta.

Toivottavasti mahdollisimman monet osallistuvat tähän Suomen lyyrisen kentän rehevöittämiseen!

Ps. Tiedoksi uusille lukijoilleni, että viimevuotinen NaNoWriMo-tekstini löytyy blogini etusivulta omalta välilehdeltään ja aiheeseen liittyvät postaukset arkistosta viime vuoden marraskuulta.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Teutori: Miinan ja Manun aapinen

Miina ja Manu -kirjoja lienee ollut olemassa jo minunkin lapsuudessani, mutta varsinaisesti olen tutustunut niihin vasta töissä. Alkuperäistä ilmestymisvuotta kirjoissa ei sanota, mutta kissojen vaatteet viittaavat mielestäni 70-lukuun. Johtuneeko ajan kulusta, että kirjat vaikuttavat mielestäni vähän oudoilta - esimerkiksi käy meiltä kotoakin löytyvä aapinen.

Tarkastelkaamme ensin sukupuolirooleja. Siinä missä Miina opettelee mummon kanssa neulomista, Manu syö karkkia ja bondaa naapurin sedän kanssa. Kun ratsastetaan, Manu luonnollisesti ohjaa hevosta ja Miina on kyydissä. Purjehdittaessa Miina kyllä pääsee ohjaamaan, mutta Manu antaa ohjeita. Uidessa Miina tarvitsee uimarenkaan, mutta Manu osaa kellua.

Myös kirjan opettavaisuus on päällekäyvää. Miina esimerkiksi syö puuroa ja vihanneksia ylilyövästi, tekisi mieleni sanoa suorastaan orgastisesti, nautiskellen.

Aapisen esimerkkilauseet ovat aika huvittavia. Harvinaisia kirjaimia tekijä ei ole edes yrittänyt sijoittaa lauseeseen, mutta ei tavallistenkaan kanssa aina ole ollut helppoa. Esimerkiksi CDEFG-sivulla on lause "Sillä on oma suihku", jossa yksikään sivun esittelykirjaimista ei esiinny kertaakaan.

Piirrostyyli onkin sitten aivan omaa luokkaansa.
Nuo kasvot! Nuo housut! Tuo nauru! Mikä näitä eläimiä vaivaa?

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Heikki Niska: Satakieli ja lakaisukone

Ensivaikutelma Heikki Niskan lastenrunokokoelmasta on positiivinen. Virpi Pennan iloinen ja värikäs kuvitus sekä runojen hölynpölyhenkisyys hymyilyttävät. Hetken päästä tarkastelija kylläkin huomaa, että kuvitus vaikuttaa vähän tietokoneella tehdyltä, jopa Adobe Illustrator -henkiseltä - sama ongelma sivumennen sanoen vaivaa myös graafikko Osmo Pennan töitä, joita Satakielen kuvitus muistuttaa hyvin paljon.

Kuvituksen lievää jäykkyyttä raskauttavammaksi ongelmaksi runoteoksessa nousee kuitenkin runojen kieliasu. Monissa runoissa on varsin nerokas alku tai idea, mutta useimmat lässähtävät loppua kohti aivan kuin runoilija ei oikein olisi jaksanut kunnolla hioa niitä. Myös jotkin sanavalinnat ihmetyttävät: tuntuu siltä kuin runoilija olisi valinnut aivan satunnaisen sanan runon täytteeksi. Pahinta kuitenkin on, että vaikka runot ovat loppusoinnullisia, ne eivät ole mitassa. Ääneen lukeminen on välillä todella vaikeaa, ja ääneenhän näitä luetaan, joka päivä, joskus montakin kertaa.

Runokirjan puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että puutteistaan huolimatta se on toistuvasti luettavaksi lastenkirjaksi melko siedettävä. Runoissa on kaikenlaisia aikuistakin huvittavia hauskuuksia, ja yksityiskohtainen kuvitus tukee ja tulkitsee runoja. Oma suosikkini on sivulta 55 löytyvä Herkkuja netistä, jossa ruoka-aineiden nimet rullaavat herkullisesti kohti yllättävää loppua.

Uskallan suositella kirjaa esimerkiksi lahjaksi lapsiperheeseen, koska toisin kuin varsin monet lapsille tarkoitetut kulttuurintuotteet, Niskan runoteos ei herätä aikuisessa välitöntä halua vajota koomaan ja päästä osallistumasta kulttuurinkulutukseen. On harvinaista, että sama kirja kiinnostaa sekä aikuista että taaperoikäistä, ja tässä kirjan tekijät ovat onnistuneet.

Elina Pulli: Temppuja taaperoille - Liikuntaleikkejä 1 - 3 -vuotiaille

Pikkulasten liikuntakasvatusta käsittelevä ohut kirja esittelee ison liudan erilaisia leikkejä, joilla taaperon voi houkutella liikkumaan monipuolisesti. Kirjoittaja korostaa moneen otteeseen liikunnan tärkeyttä lapsen terveessä kehityksessä ja liittää sen muun muassa kielen oppimiseen.

Kirjan huonona puolena on sen kohderyhmä: kirja on tarkoitettu varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville, eivätkä kaikki käsitteet - esimerkiksi hieno- ja karkeamotoriikka - avaudu tavalliselle pulliaiselle. Kotihoidossa olevan lapsen vanhempi joutuu muutenkin hieman soveltamaan ohjeita ja leikkejä.

Koska taloudesta löytyy taaperoikäinen testihenkilö, kokeilin lapsen liikuttamista kirjan hengessä. Ohjeiden seuraamista edellyttävät leikit eivät oikein onnistuneet, mutta erilaiset välineet innostivat kohdehenkilön liikkumaan. Suosikeiksi muodostuivat erikokoiset pallot ja kolmeen osaan taittuva vaahtomuovipatja, joiden kanssa ihmiskokeen kohde puuhaili varsin monipuolisesti.

Kirja ja etenkin siinä mainitut varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset antavat ajattelemisen aihetta. Varhaiskasvatussuunnitelman liikuntaa käsittelevä osuus on mielestäni aika kunnianhimoinen, ja mietin, mahtavatko sen tavoitteet toteutua monessakaan hoitopaikassa, saati kotihoidossa. Lisäksi monet kirjan leikeistä vaikuttavat melko haastavilta ja soveltunevat paremmin 3- kuin 1-vuotiaille.

Joka tapauksessa kirja mielestäni toimii hyvänä inspiraationa lapsen liikuttamiseen. Lapsen puuhia seuratessa on hyvä muistella esimerkiksi teoksessa esille tuotua huomautusta vaatteiden likaantumisesta - lapsen vaatteiden kuuluu olla ulkoilun jälkeen likaiset, koska se on merkki liikkumisesta.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Katsaus eurooppalaiseen lastenkirjallisuuteen

Meillä luetaan paljon, ja jälkikasvua sivistetään myös ulkomaankielisellä kirjallisuudella.

Ranskankielisessä kuvakirjassa Je veux un bisou! (Haluan pusun! Carl Norac - Claude K Dubois) tapaamme kaksi hamsteria, Léon ja Lolan. Léo on vaipasta ja tutista päätellen noin 1 - 2 -vuotias, Lola taas vaikuttaa suuremman kokonsa ja kehittyneempien leikkiensä perusteella noin 4 - 5 -vuotiaalta. Tarinan juoni on yksinkertainen. Alussa Léo mankuu Lolalta erilaisia asioita, kuten leluja ja karkkia. Lola tuo Léolle kiltisti, mitä tämä pyytää. Käännekohta saavutetaan, kun Léo haluaa myös Lolan nallen ja kiskaisee siitä niin kovaa, että nallen korva irtoaa. Lolalla palaa käämi, hän huutaa ja mököttää. Léo ei tapahtumien kulkua oikein ymmärrä, mutta haluaa seuraavaksi pusun. Söpöys hellyyttää Lolan, ja lopussa hamsterit halivat toisiaan ystävyyden vallitessa.
Kirja on piirretty minimalistisesti, mutta ilmeikkään eloisasti, ja aikuinen löytää siitä monia kiinnostavia teemoja alkaen sukupuolirooleista ja päättyen eri-ikäisten lasten henkisen ja fyysisen kehityksen eroihin. Léo-ikäistä testilukijaa sen sijaan askarruttaa nallen irtoava korva, joka kaikeksi onnettomuudeksi on piirretty aivan saman näköiseksi kuin Lola-hamsterin korva. Testilukija osoittaa vuorotellen irtokorvaa ja Lolan korvaa - onneksi ei sentään omaa korvaansa. Tarinan opetus jää hieman hämäräksi: ehkäpä kyse on siitä, että jos korvasta vetää, se saattaa irrota.
Italiaa opiskelemme Pimpa e la mela volante (Pimpa ja lentävä omena) -nimisestä pikkuruisesta kuvakirjasta. Tässä hurjassa nuoruudessani alun perin suomalaisittain hieman kaksimieliseltä kuulostavan nimen takia ostamassani teoksessa on varsin psykedeelinen juoni. Pimpa-koiran päähän putoaa omena, jonka Pimpa vie takaisin puuhun. Siellä kanarialintu lainaa omenalle siipiään, ja sitten lennellään pitkin poikin. Kaikki henkilöhahmot ovat kohteliaita ja ystävällisiä toisilleen: anteeksi pyydellään ja kiitokset sanotaan auliisti. Lopussa myös Pimpan isäntä ilmoittaa haluavansa nähdä lentävän omenan, jonka olemassaoloon ei ensin usko.
Eurooppalaisilla lastenkirjoilla on maine vähemmän suoraviivaisina kuin amerikkalaisilla, ja ainakin tämä satunnaisotanta tukee olettamusta.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tuula Salakari ja Harri Kalha: Keräilijän aarteet - Kupittaan Savi

En pidä Kupittaan Saven tuotantoa kovin puhuttelevana, enkä muutenkaan harrasta kippojen keräilyä erityisellä intensiteetillä. Lahjaksi saatu kirja olikin jäänyt lukematta, kunnes eilis- ja toissapäivänä lukaisin sen puolivahingossa ja jonkinlaisen automaattiohjauksen vallassa. Kirjasta paljastui monta kiinnostavaa seikkaa, muun muassa tehtaan tuotannon tyylillinen laajuus ja varianssi, sekä se, että monet myöhemmin tunnetut taiteilijat ovat uransa alkuaikoina työskennelleet Kupittaan Saven palveluksessa. Kirja sai minut myös pohtimaan, kuinkahan monta Kupittaan Savi -esinettä olen tietämättäni omistanut - osa niistä on nimittäin sen verran kitschahtavia, ettei niitä helpolla kotimaisiksi design-esineiksi tunnista.

Suosittelen kirjaa keräilijöille ja Turun paikallishistoriasta kiinnostuneille.

Sekavaa muotijournalismia

Turun Sanomien välistä putkahti tänään muotiliite. Vastaavat liitteet eivät yleensäkään juuri juhli journalistisella tasollaan, mutta tämänpäiväisessä huomiota kiinnitti poikkeuksellisen sekava juttu. Jutun aiheena oli vartalotyypin mukainen pukeutuminen - tai ehkä kyseessä olikin isokokoisten tai pyöreiden naisten pukeutuminen, mene ja tiedä. Jutussa annettiin joka tapauksessa ymmärtää, että vaikkapa Y-vartalotyypin harteikkuus on ikään kuin automaattisesti "isokokoisuutta" tai "pyöreyttä", ja että O-vartalotyypin nainen on pyöreä joka puolelta kaulasta alaspäin.

Perinteiseen vartalotyyppijaotteluun tällainen tulkinta ei tietenkään kuulu - vartalotyypit kertovat vain vartalon eri osien suhteesta, ja hyvin laihallakin naisella voi olla vaikkapa päärynävartalo, jos hänen yläosansa ja alaosansa ovat eri kokoa. Lisäksi ainakin itse miellän kookkaat tai isokokoiset naiset ihan eri asiaksi kuin pyöreät: kookas voi olla esimerkiksi harteikas ja atleettinen 180-senttinen nainen, kun taas pyöreä voi olla siro, mutta ylipainoinen 150-senttinen. Juttu oli kirjoitettu sen verran sekavasti, että sen perusteella sai kuvan, ikään kuin samat pukeutumisohjeet sopisivat kaikille vartalotyypeille, kunhan niissä on jotakin "isoa" - tai edes isompaa kuin jokin toinen ruumiinosa.

Miksi tartun yksittäiseen lehtijuttuun? Syitä on kaksi. Ensinnäkin laatu. Ymmärrän kyllä, että muotijuttujen pääasiallinen tarkoitus on esitellä mainostajien vaatteita, ja että kuvien rinnalla tekstin osuus on vähäarvoisempi. Jotakin järkeä kuitenkin leipätekstiinkin kaipaisin - muutenhan siihen voisi laittaa pelkkää lorem ipsumia. On hämmentävää, että toimitukset maksavat toimittajalle tai avustajalle välillä ihan päättömistäkin teksteistä.

Toinen syy liittyy tekstin varsinaiseen asiasisältöön. Muoti- ja kauneusteollisuus yrittää mielestäni löytää uusia tuotteita myydäkseen naisista mitä naurettavimpia vikoja, joita tuotteiden muka olisi tarkoitus korjata. Esimerkistä käy se tapaus, kun yritin ostaa kampaamokaupasta shampoota värjäämättömille, käsittelemättömille, vaurioitumattomille ja muutenkin ihan tavallisille hiuksilleni: ei onnistunut, koska naisten hiuksissa on lähtökohtaisesti shampoonvalmistajien mukaan aina jokin vika, jota pitäisi korjata. Tavallisten, hyväkuntoisten hiusten shampoota ei löytynyt koko puljusta, vaan kaikki oli tarkoitettu tavalla tai toisella käsitellyille, värjätyille, latteille tai kuiville hiuksille. Ja nyt saamme edellä kuvailemastani jutusta lukea, että eri vartalonosien erikokoisuus onkin "isokokoisuutta" tai "pyöreyttä" - siis läskiä, herrajumala, yök! Muoti- ja kauneusteollisuuden maailmassa normaalia naista ei olekaan, on vain joukko vikoja, joita teollisuudenala rientää korjaamaan.

Vastustan tällaista pöljyyttä.