Kaupunkiviljely (toim. Minna Kontkanen)
Salla Kuuluvainen ja Rosemarie Särkkä: Kaupunkiviljelijän opas
Molemmissa tänä vuonna ilmestyneissä kaupunkiviljelykirjoissa käsitellään suunnilleen samoja asioita: palstaviljelyä, parvekeviljelyä, laari- ja säkkiviljelyä sekä villivihannesten keräämistä. Kaupunkiviljelijän oppaassa käsitellään myös ruokaosuuskunnan perustamista, ja kirja on muutenkin hiukan laajempi. Omasta mielestäni Kaupunkiviljely on tietopitoisempi, kun taas Kaupunkiviljelijän oppaan painopiste on enemmän yhteisöllisyydessä, voimaantumisessa ja kansalaisyhteiskunnan toiminnassa.
Molemmissa kirjoissa on eräitä mielestäni vakavahkoja puutteita. Osa viljely- ja säilöntäohjeista on varsin ylimalkaisia, eikä varmasti avaudu aloittelijalle. Paikoitellen kirjojen ohjeet ovat suorastaan luettelomaisia, ja varsinaisen opin lukija joutuu hankkimaan muualta. Lisäksi kirjojen ohjeet ovat ristiriitaisia: Kaupunkiviljelijän oppaassa esimerkiksi kehotetaan syömään punajuuren naatit, kun taas Kaupunkiviljelyssä niin kielletään tekemästä.
Kuulun itse siihen demografiseen ryhmään, jolle vihannesten ja juuresten viljely itse ei esiinny ensisijaisesti voimaantumis-, yhteisöllisyys- ja identiteettiprojektina, vaan normaalina (joskin aika työläänä ja ärsyttävänä) tapana hankkia ruokaa. Kaupunkiviljelykirjat vaikuttavatkin mielestäni paikoitellen melko kritiikittömältä hehkuttamiselta, aivan kuin niitä olisivat kirjoittaneet sellaiset ihmiset, jotka vasta hiljattain ovat tajunneet, että ruoka kasvaa pellolla. Olisin kaivannut kirjoihin huomattavasti yksityiskohtaisempien viljelyohjeiden lisäksi myös realistista tietoa siitä, kuinka paljon aikaa viljely vie ja kuinka paljon se sitoo harrastajaansa. Tumpelohkona viljelijänä voin nimittäin vakuuttaa, ettei kasvien viljely todellakaan aina ole helppoa tai edes hauskaa.
Suosittelen Kaupunkiviljelyä henkilöille, joita kiinnostaa sadon saaminen sekä Kaupunkiviljelijän opasta yhteisöllisyydestä ja hippeilystä kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti