Locke Lamoran valheiden jatko-osa on mukaansatempaava ja menevä seikkailuromaani, jonka käänteisiin jää helposti koukkuun. Pidän kovasti Lynchin luomasta high-tech-fantasiamaailmasta, jossa miehet ja naiset ovat ilmeisen tasa-arvoisessa asemassa ja jossa eri kaupunkivaltioilla on omat tunnistettavat ominaispiirteensä.
Kirjassa on kuitenkin myös huonoja puolia, jotka lähestulkoon pilaavat sen. Typerin niistä on Lynchin käsittämätön ja älytön valinta käyttää ”therinin” kielessä olemassa olevia romaanisten kielten sanoja. Toisinaan sanat eivät suoranaisesti tarkoita sitä, mihin ne viittaavat (esimerkiksi kylän nimi Salon Corbeau), mutta välillä ne tarkoittavat kohdettaan lähes suoraan (esimerkiksi juhlan nimi Festa Iono tai ’pientä’ tarkoittava péti). En kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään, miksi kirjailija on päätynyt tällaiseen huolimattomaan, halpahintaiseen ja lukijan kärsivällisyyttä koettelevaan ratkaisuun. Myös kirjassa esitellyt kansat muistuttavat mielestäni liikaa olemassa olevia kansoja: vadranit pohjoiseurooppalaisia, therinit eteläeurooppalaisia, ja löytyypä kirjasta ääri-islamistienkin vastine.
Suosittelen kirjaa erityisesti vauhdikkaiden fantasiaromaanien ystäville, jotka eivät ole turhantarkkoja yksityiskohdista. Myös latinan ja romaanisten kielten osaamattomuus sekä tietämättömyys historiasta, kansatieteestä ja maantieteestä lienevät eduksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti