Paul Midler: Poorly Made in China

Kiinassa paikallisen teollisuuden ja länsimaisten maahantuojien välisenä välittäjänä toimivan amerikkalaisen Paul Midlerin teos avaa kiinnostavan näkökulman kiinalaiseen teollisuuteen ja valmistajien toimintatapoihin. Länsimaisen kansalaisen kannalta teoksen sisältämät tiedot eivät ole ollenkaan mukavia.

Midler kertoo seikkaperäisesti quality fade -ilmiöstä, toisin sanoen jokaisen kuluttajankin nähtävissä olevasta Kiinassa tuotettujen kulutustavaroiden laadun vähittäisestä huonomisesta. Hän osoittaa, että laadun tahallinen huonontaminen on osa valmistajien pitkän tähtäimen strategiaa. Lyhyesti sanottuna: Kiinalaiset valmistajat houkuttelevat länsimaisia asiakkaita tarjoamalla tuotteita häkellyttävän halvalla. Varmistettuaan asiakkaan valmistajat alkavat pikku hiljaa kerätä voittoja mm. huonontamalla laatua, nostamalla hintoja ja myymällä tuotteen piraattiversiota kolmansiin maihin. Laadun huonontaminen pitää sisällään esimerkiksi shampoon suhteen seuraavaa:

• Pakkauksiin käytetään vähemmän muovia, ja ne ovat ohuempia ja hajoavat siksi helpommin
• Tuotteeseen ei käytetä kaikkia ainesosia, joita siinä pitäisi olla, esimerkiksi aloeshampoo ei sisällä aloeta
• Hygieniasta ei huolehdita, ja tuote voi sisältää esimerkiksi mikrobeja.

Midlerin mukaan kiinalaiset tehtailijat ovat taitavia antamaan vaikutelman oikein toimivasta tehtaasta. Vierailijat voidaan panna pesemään kätensä ja pukeutumaan suojavaatteisiin, mutta todellisessa tuotantoprosessissa työntekijät eivät toimi näin. Midlerin mukaan myöskään sertifikaatit eivät ole mikään tae siitä, että tehtaassa todellisuudessa toimitaan sertifikaatin edellyttämällä tavalla.

Midlerin kirjassa ei esitetä varsinaisia korjausehdotuksia tilanteeseen. Mielestäni tietyt johtopäätökset kuitenkin ovat selviä. Mikäli Midlerin kertoma pitää paikkansa, kuluttajan kannattaa välttää kiinalaisia tuotteita ainakin jos ne on tarkoitettu syötäviksi tai iholle levitettäviksi, ja tämä koskee siis sekä suoraan Kiinasta tilattavia tuotteita että länsimaisista kaupoista ostettavia, Kiinassa valmistettavia tuotteita. Tällaisia ovat esimerkiksi:

• shampoo, kosteusvoide jne.
• elintarvikkeet
• lelut, erityisesti vauvan-
• lastenvaatteet.

Kirja antaa myös vastauksen Rinna Saramäen esittämään kysymykseen: Jos on mahdollista, että ulkomailla tuotettu vaate voidaan saada länsimaihin yksityiskohtia myöten täsmälleen oikeanlaisena, miten on mahdollista, ettei maahantuoja tai kuluttaja pysty selvittämään, missä tehtaassa, millaisissa oloissa ja mistä hankituista materiaaleista vaate on tehty? Vastaus on, että ainakin Kiinassa tehtailijat pimittävät tietoja tahallaan, ja leikkiin ryhtyvän länsimaisen valmistuttajan on vain kestettävä se, että tietoa ei pysty saamaan. Jos tähän ei suostu, ei kannata tehdä bisnestä Kiinassa ylipäätään.

Kirjan perusteella vaikuttaa siltä, että länsimaisten valmistuttajien rynnistys Kiinaan on alun perin olut erittäin huono idea. Nähtäväksi jää, voiko asialle tulevaisuudessa tehdä mitään. Itse ainakin motivoiduin entistä enemmän ostamaan Suomessa tai ainakin EU:ssa tuotettuja tavaroita.