tiistai 19. maaliskuuta 2013

Huonot kirjat

Kuten lukijani lienevät huomanneet, en koe olevani mitenkään huonon kirjallisuuden lukemisen yläpuolella. Itse asiassa luen huonoja kirjoja suorastaan masokistisella innolla. Mutta mikä oikeastaan tekee kirjasta huonon?

Ensinnäkin juonen pitää mielellään olla järjetön. Epäloogisuudet ja deus ex machinat ovat tervetulleita. Huippua on, jos loppuratkaisuun vaikuttavat aiemmin täysin mainitsematta jääneet yliluonnolliset voimat (kuten iki-inhokissani, Niklas Ekdalin teoksessa I döden dina män).

Sivuhenkilöiden pitää mielellään olla hyvin yksiulotteisia. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Spillanen ikääntyvä nymfomaani ja Dan Brownin albiinomunkki. Myös monet Tulen ja jään laulun sivuhenkilöt osuvat psykopaattisuudessaan tähän kategoriaan.

Päähenkilö sen sijaan saa mieluusti olla hyvinkin taitava ja nokkela, kuten esimerkiksi The Name of the Windin monilahjakas Kvothe.

Päähenkilön tai -pahiksen on hyvä olla ulkonäöltään huomiotaherättävä. Kvothe punaisine kliseetukkineen, Drizzt Do'Urden laventelinsinisine silmineen ja jo aiemmin mainittu albiinomunkki toimivat hyvin.

On suotavaa, että pahisten pahuutta liioitellaan runsaasti. Kömpelöt seksi- ja huumeidenkäyttökuvaukset ovat plussaa. Muistelen jopa nauraneeni ääneen Enkelien ja demonien assassiinille.

Kieliasun on hyvä olla ontuva. Epäonnistuneet pyrkimykset ylätyyliin ja keksityt murteet ilahduttavat. Tässä ovat kunnostautuneet erityisesti Eddings- ja Lovecraft-suomentajat.

Huono oikoluku on piste i:n päällä. Muistelen löytäneeni jostakin George R. R. Martin -suomennoksesta tekstin seasta peräti @-merkin. Sellainen vaatii jo taitoa.

Miktä ovat lukijoitteni mielestä todella huonoja kirjoja? Kertokaa esimerkkejä, niin luen, jos uskallan!

5 kommenttia:

  1. Piti aivan raapia päätä yrittäessäni keksiä huonoa kirjaa. Olen ilmeisestikin säästynyt karmeimmilta, mutta esim. Qiu Xiaolongin kirjoittama Kahden kaupungin tarina herätti minussa lähinnä myötähäpeän tunnetta runoilemaan yllättäin puhkeavine etsivineen... Oh my..

    VastaaPoista
  2. No rähmä, mä kommentoin pitkät pätkät, mut en ollukaan kirjautuneena sisään, joten tää heitti mut Googlen kirjautumissivulle ja menetin kaiken tekstin. En jaksa kirjoittaa sitä uudelleen, mutta kirjoitan kaksi sanaa: Rei Shimura (Sujata Massey). Hirveetä soopaa, mutta olen lukenut melkein kaikki kirjat hyvällä halulla. Nyt on tosin ollut jo useamman kuukauden kesken Tappava Manga, jota en meinaa saada enää luetuksi, koska se on vain niin typerä. :D

    VastaaPoista
  3. Aah, ruonoileva etsivä kuulostaa hyvältä, täytyypä pistää korvan taakse! Yksi Rei Shimurakin on tullut luettua, se oli juuri arvostamaani karmean typerää ja samalla viihdyttävää kirjallisuutta. Erityisesti on jäänyt mieleen sankarittaren nolostelu villakalsareiden ja ulkomaalaismiehen parissa.

    Listasta unohtui, että todella huono kirja on tietenkin myös hyvin asenteellinen. Suosikkejani ovat seksismi ja rasismi, mutta mikä tahansa muukin mustavalkoinen maailmankatsomus käy.

    VastaaPoista
  4. Paolo Coelhon Yksitoista minuuttia on aika todella huono. Mieskirjailijan käsitykset siitä, mitä naispäähenkilön päässä liikkuu yhdistettynä ihan huikaisevan hirveisiin seksikuvauksiin ovat jääneet mieleen, vaikka lukemisesta onkin jo aikaa. Coelhoa voisi pitää omanlaisensa mustavalkoisuuden airuena, kun joka ikinen kirja tiukkuu vankkaa käsitystä siitä, miten maailma makaa ja filosofi ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Coelho! Tuo oman alansa klassikko! Minäkin olen lukenut yhden kirjan, vaikka koville se otti. Seksikohtaukset kuulostavat hyvältä, pitänee tutustua :)

      Poista