Huntuvuoren historiallinen romaani on suorastaan postmoderni lukukokemus.
Kirjassa ei ole oikein minkäänlaista juonta tai päähenkilöä. Kirjan parasta
antia onkin kuvaus Kokemäen kansasta. Jokainen kokemäkisiä tunteva voi
sisimmässään pohtia, vastaako kuvaus todellisuutta:
"Majesteetillinen on Kokemäenjoki polveillessaan halki rehevän
laakson. [...] Ja laakson kansa, joka hamasta aikojen hämärästä on katsellut
joen juhlallista vyöryntää kohti sinisiä ulapoita, on saanut siitä sielunsa
uumeniin jotakin voimakasta ja mahtavaa. Sekin kulkee ylpeänä ja
pelkäämättömänä tietään työntäen luotaan kaiken vähäpätöisen. Jo
kehdossa keinuessaan se näkee suuria unia. – Oliko siis ihme, jos muu maailma
katseli kunnioittaen Kokemäen maata ja vainolainen vavahti, kun tämä seudun
miehet tarttuivat tapparaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti