tiistai 13. toukokuuta 2014

Tuomas Vimma: Raksa

Kotimaisen nykykirjallisuuden lukuhaasteeni ensimmäiseksi teokseksi valikoitui Tuomas Vimman Raksa, joka kertoo remonttibisneksestä. Kirjan juoni on erittäin yksinkertainen. Virkaheitto insinööri saa töitä rakennusfirmasta. Töitä tehdään kovasti, välillä ryypätään ja satunnaisesti harrastetaan seksiä. Jonkin verran aikaa käytetään rakennusalan mädännäisyyksien ja muiden käytäntöjen pohtimiseen.

Ensivaikutelmani kirjasta ei ollut kovin positiivinen. Henkilöiden sovinismi, stereotyyppeihin perustuva henkilökuvaus ja erinäiset juopottelu- ja tupakointikohtaukset tuntuivat kovin nähdyiltä. Dialogi on hiukan liian puhekielistä minun makuuni ja kauheimpana rimanalituksena ällistytti kirjailijan yritys kirjoittaa Turun murretta (jota en olisi Turun murteeksi tunnistanut, ellei kirjailija olisi ystävällisesti selittänyt tarkoitustaan). Kirjan alusta tuli paikoitellen mieleen jopa Reijo Mäki, eikä mitenkään positiivisessa mielessä.

Kirja kuitenkin parani edetessään, ja pidin erityisesti rakennustöiden ja rakennusalan kuvauksesta. Mitään varsinaista insinööriproosaa teos ei juurikaan tarjoile, mikä on harmi, koska kirjailijalla uskoakseni olisi lahjakkuutta sellaiseen. Se vähä, mitä työvaiheita ja menetelmiä kuvataan, toimii hyvin.

Kirja on myös kiistatta vetävästi kirjoitettu, ja luin sen nopeasti. Vaikka henkilöt ovatkin ärsyttäviä, Vimma osa kuvata heitä tavalla, joka tekee heistä kiinnostavia.

Teoksen lopetus on erikoinen. Kirjailija vaihtaa yhtäkkiä kokonaan tyylilajia ja kuvailee veroneuvotteluja oudon spefianalogian kautta. On vaikea sanoa, onko kyseessä jonkinlainen huumori, vai onko kummallinen kohtaus tarkoitettu päähenkilön alkavan burnoutin aiheuttamaksi aistiharhaksi. Lukijalle siitä tulee joka tapauksessa hämmentynyt olo.

Raksan seksikohtaukset ovat muuten vielä ihan oma juttunsa. Kuten eräissä muissakin lukemissani kotimaisissa kaunokirjallisissa tuotteissa, tässäkin teoksessa seksiä harrastetaan kännissä. Kirja asettautuu siihen kirjalliseen traditioon, jossa kuumana käyvät naiset vonkaavat seksiä humalaisilta örveltäjämiehiltä, ja tällaisena kuvaakin ehkä enemmän kirjoittajan tai oletetun lukijakunnan toiveajattelua kuin suomalaisessa yhteiskunnassa ilmenevää todellista seksuaalikäyttäytymistä.

Miten on - nostiko vai laskiko Raksan lukeminen arvostusta, jota tunnen kotimaista nykykirjallisuutta kohtaan? Vaikea sanoa. Kirja oli ehkä hivenen parempi kuin ensin oletin, mutta ei mitenkään merkittävästi. Pelkästään tämän perusteella en ehkä arvostaisi kotimaista nykykirjallisuutta kovin korkealle.

3 kommenttia:

  1. Minä kuuntelin tämän äänikirjana, mikä taitaa muuttaa vastaanottokokemusta jonkin verran. Tykkäsin nimittäin aika lailla :) Rakennusalaa tässä tavalla ja toisella melko lähietäisyydeltä seuraavana nauroin ja itkin (vain vertauskuvallisesti jälkimmäistä) vuoron perään.

    Olen tainnut myös turtua tuohon (kotimaisen) kirjallisuuden ankeaan seksikuvaukseen, koska sekään ei pistänyt mitenkään erityisesti silmään.

    Ylipäätään pidin kirjaa varsin onnistuneena parodiana, ja ihastelin varsinkin lopun flirttiä fantasian ja kauhun perinteen kanssa. Mieleen nousivat niin Mordor kuin Dantekin, pilke silmäkulmassa tosin. Pidin niin paljon, että Ruutukymppi odottelee lukuvuoroaan tuossa pinossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjana Raksa toimii varmasti huikaisevan paljon paremmin! Silloinhan nuo litteroiduilta vaikuttavat dialoginpätkät eivät haittaa yhtään. Ajattelin myös, että kirjasta saisi käsikirjoitettua hyvän TV-sarjan.

      Itsekin elän tässä remontin keskellä, joten rakennusalan kuvaus oli kyllä mielestäni oikein osuvaa ja onnistunutta. Sitä lopun kauhu/fantasia/mikälie-juttua en kyllä käsittänyt yhtään. Mutta loppuratkaisu oli muuten ihan siedettävä: langanpäät solmittiin tyydyttävällä tavalla yhteen, lopussa ei ollut typerää toimintakohtausta, ja ihmissuhteissa tapahtui jotain muttei liikaa.

      Poista
    2. Oletko muuten lukenut Mikael Niemen kirjan Mies joka kuoli kuin lohi? Siinä on mielestäni tosi tyylikkäitä tyylinvaihdoksia. Kirja on enimmäkseen realistinen, mutta siinä on muutamia kohtia, joista ei oikein tiedä, ovatko ne scifiä vai mitä. Tunnelma on hienovaraisen nyrjähtänyt, ja tykkään kirjasta kovasti!

      Poista