keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sensuurista, sananvapaudesta ja syrjinnästä

Kirjasto instituutiona ei saa harjoittaa syrjintää, sensuuria tai sananvapauden rajoittamista. Tämä periaate perustuu lakiin.

Kirjastolain mukaan (2§) ”yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.” Perustuslain mukaan (6§) ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Lisäksi (12§) ”jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” Perustuslaissa todetaan myös, että (2§) ”Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

Kirjastoalalla on myös eettiset ohjeet. Niissä todetaan muun muassa seuraavaa (kohdat 7 ja 8): ”Kehitämme kokoelmia ja tarjoamme palveluita ammatillisin perustein, emme poliittisten, moraalisten, uskonnollisten tai henkilökohtaisten mieltymystemme perusteella. Ammattitaitomme sekä kirjastojen aineistot ja palvelut ovat kaikkien ulottuvilla katsomatta ikään, uskontoon, sosiaaliseen asemaan, rotuun tai muuhun ulkoiseen tekijään.”

Entä kirjaston työntekijät tai kirjastoalan opiskelijat? Pitäisikö heidän noudattaa näitä ohjeita ja lakeja myös työajan ulkopuolella? Mielestäni on ymmärrettävää, että ihmisen työrooli on usein erilainen kuin hänen vapaa-ajan roolinsa. Itse ainakin koen vaikuttavani asiakaspalvelutilanteessa paljon ihmisystävällisemmältä ja asiallisemmalta kuin esimerkiksi kotona.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei alalla toimivien ihmisten työrooli saisi olla kovin olennaisessa ristiriidassa heidän vapaa-ajan roolinsa kanssa. Muuten joudutaan samanlaisen uskottavuusongelman eteen kuin esimerkiksi näpistelevän poliisin tai juopon raittiuspastorin tapauksessa. Toisin sanoen kirjastoalan työntekijä ei mielestäni kovin mielellään saisi syrjiä, sensuroida tai rajoittaa sananvapautta vapaa-ajallaankaan; muuten työntekijän ammatillinen uskottavuus vaarantuu.

Kirjastoalalla ei mielestäni käydä eettisistä periaatteista kovin vilkasta keskustelua. Välillä tuntuu, että sinänsä innostavan tarmokas ja inspiroiva Heikki Poroila joutuu keskustelemaan lähinnä itsekseen. Toivoisinkin alalle lisää asiallista keskustelua kirjastoalan eettisistä periaatteista, ja erityisen lämpimästi toivotan alan opiskelijat tervetulleiksi tähän asialliseen keskusteluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti